Yllättävän monet homot ovat miehiä

(Julkaistu ainakin Iltasanomissa ja Markkinointi&Mainonta-lehdessä.)

Yllättävän monet homot ovat miehiä

Nuoret ehdokkaat: Uuden MAX-kanavan mainontaa pitää tarkentaa

Tiedote
Vapaa julkaistavaksi

MTV3 mainostaa uutta MAX-nimistä kanavaansa ensimmäisenä miehille tarkoitettuna tv-kanavana Suomessa. Keskiviikkona 8.11. kanavaa mainostettiin Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä koko sivun mainoksella. Mainoksessa luetellaan asioita, joita uudella miesten kanavalla ei näytetä. Ekologian ja taiteen lisäksi miesten kanavalta puuttuvat muun muassa "kikattavat seksuaalivähemmistöt".

Helsinkiläiset ja uusmaalaiset kansanedustajaehdokkaat Tiia Aarnipuu (vas, Helsinki), Heikki Korpela (vihr, Helsinki), Anna Mäenpää (sdp, Helsinki), Saila Ruuth (vas, Uusimaa) ja Aija Salo (vihr, Uusimaa) toivovat, että MTV3 tarkentaa uuden MAX-kanavansa mainontaa kertomalla, että kanavan kohderyhmänä ovat kokolihaa syövät heteromiehet, eivät siis ketkä tahansa miehet. Ilman tällaista tarkennusta MAX-kanavan saattavat vahingossa hankkia myös yksittäiset aivan tavallisetkin, esimerkiksi homoseksuaaliset tai kirjoja lukevat miehet.

Lisäksi ehdokkaat toivovat MTV3:n tarkentavan, onko "miehen" määritelmän täyttääkseen oltava heteron lisäksi myös lapseton sinkku. Kanavan mainoksen kiellettyjen asioiden listassa kun ovat myös puolison kanssa keskustelemaan rohkaisevat parisuhdedokumentit sekä Meille tulee vauva -ohjelmat.

Aarnipuu, Korpela, Mäenpää, Ruuth ja Salo keskustelivat torstai-iltana Cafe Ateneumissa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta. Ateneumissa jatkuu lauantaihin 11.11. asti homo- ja lesboelokuvien Vinokino-festivaali.

Lisätietoja:

Tiia Aarnipuu, 041 591 095
Heikki Korpela, 040 848 6022
Anna Mäenpää, 040 735 1781
Saila Ruuth, 040 746 6441
Aija Salo, 050 326 1968

Vinokino: www.vinokino.fi

Asunnottomuuden hoitaminen ei ole bisnestä

Tällaiseen näkemykseen päädyimme Orivedellä.

Tiedote
18.8.2006
Helsingin Vihreät Nuoret

Tänään vietetään uusitun Pursimiehenkadun asuntolan avajaisia. 200 asuntolapaikkaa on muutettu 65 erillisasunnoksi. Helsingin Vihreät Nuoret pitävät tärkeänä, että asunnottomien asumisen tasoa ollaan kohentamassa. Kaupungissa tarvitaan kuitenkin edelleen myös ensisuojia kaikkein huonokuntoisimmille asunnottomille.

-Parakkimaisen asumisen korvaaminen tuetulla, itsenäisemmällä asumisella auttaa pitkällä aikavälillä katkaisemaan myös asunnottomuuskierrettä. Kaupungin talouskuri ei silti saa johtaa siihen, että keskitytään vain hyväkuntoisimpien asunnottomien hoitoon ja hylätään huonokuntoiset kadulle, sanoo Helsingin Vihreiden Nuorten varapuheenjohtaja Maria Halonen.

Pursimiehenkadun asunnot ja Töölön uusi asuntola ovat vain välttämättömiä ensitoimia ja sellaisenaan riittämättömiä vastaamaan asunnottomuuden hoitoon. Helsinkiin tarvitaan lisää sekä asuntolapaikkoja, tuetun asumisen muotoja että itsenäisen asumisen mahdollistavaa sosiaalista asuntotuotantoa. Esimerkiksi asunnottomia lapsiperheitä on Helsingissä 180. Lisäksi Helsingissä on pulaa erityisesti asunnottomille naisille sopivista ratkaisuista.

-Taikatemppuratkaisuja asunnottomuuteen on turha odotella. Asunnottomuuden hoito edellyttää nykyistä pitkäjänteisempää politiikkaa. Lisäksi pääkaupunkiseudun yhteisestä asunnottomuuden hoito-ohjelmasta on pidettävä kiinni myös Espoossa ja Vantaalla, korostaa kaupunginvaltuutettu, Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Lisätiedot:

Maria Halonen, 040 811 6185
Outi Alanko-Kahiluoto, gsm 050-5614492

Paljonko kulttuuria tuhotaan musiikkitalon nimissä?

Mielipidekirjoituksemme Maria Halosen kanssa julkaistiin Helsingin Sanomissa lauantaina ja HBL:ssä perjantaina.

Paljonko kulttuuria tuhotaan musiikkitalon nimissä?

Finlandia-talon vieressä sijaitseva Hakasalmen huvilan puisto on yksi Helsingin vanhimmista ja kauneimmista. Sadattuhannet ihmiset näkevät sen päivittäin vähintään vilaukselta kulkiessaan Mannerheimintien alkupäätä.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto suunnittelee uudelle musiikkitalolle huoltotunnelia, jonka rakentaminen tuhoaisi suuren osan kaupunginmuseon omistamasta puistosta. Puiston alle louhittavan tunnelin tieltä on tarkoitus kaataa useita 150 vuotta vanhoja vaahteroita ja tammia, ja rakennustyömaa avolouhoksineen ja räjäytyksineen yltäisi lähes huvilan takaseinään asti. Rakennusviraston mukaan ainoa vaihtoehto on rakentaa tunneli puiston alle. Vaihtoehdoton sanelupolitiikka kertoo välinpitämättömyydestä kulttuurihistoriallisia arvoja ja perinteitä sekä kaupunkilaisten viihtyvyyttä kohtaan.

Hakasalmen huvilan puisto on kaupunkilaisten -- meidän ja tulevien pääkaupunkiseudun asukkaiden -- yhteistä omaisuutta. Sitä ei voi korvata rakennustöiden jälkeen asennettavalla nurmimatolla. Huoltoliikenteen sujuvuus on tärkeää, mutta se ei saa kävellä kulttuurihistorian ja virkistysalueiden yli peruuttamattomalla tavalla.

Musiikkitalon rakennusprosessi on päivä päivältä muovautumassa yhä absurdimmaksi. Kulttuurin nimissä, kaupunkilaisten enemmistön mielipiteestä piittaamatta, on jo hävitetty valtava määrä arvokasta kulttuuria. Hakasalmen puiston tärveleminen ja ikivanhojen puiden kaataminen olisi jälleen yksi turha uhraus. Se vahvistaisi entisestään kaupunkilaisten näkemystä siitä, että musiikkitalon kulttuuri on niin tärkeää, että sen nimissä saa turmella enemmistön arvostamaa kaupunkikulttuuria.

Kaupungin päättäjien kannattaakin miettiä, tehdäänkö kaupunkia jonkin vähemmistön tai enemmistön ehdoilla -- vai ehkä kaikille viihtyisäksi ja monimuotoiseksi? Kuten yleensä kaikessa, historiallisten ja kaupunkilaisten arvostamien kohteiden tuhoaminen on paljon helpompaa kuin niiden rakentaminen; usein se on jopa peruuttamatonta. Sama pätee myös kaupunkilaisten edustajien valitsijoiltaan saamaansa luottamukseen.

Hakasalmen huvila ja sen kulttuurihistoriallisesti arvokas puisto eivät kuulu musiikkitalolle, rakennusvirastolle tai edes Helsingin kaupungille. Ne kuuluvat kaikille.

Onko fossiilidinosauruksella sukupuolta?

Kirjoitin oheisen jutun HYYn vihreiden Raastin-lehteen.

Afrikkalaisen naisen päivästä voi kulua viisi tuntia veden ja polttopuun hankkimiseen — ja ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Teollisuusmaissa naiset pitävät ilmastonmuutosta elämäntapa- ja miehet teknisenä ongelmana. Ratkaisuksi ei riitä yksinään feministinen tai energiapoliittinen ote. Näkökulmat pitää yhdistää.

Jos sukupuolta ajatellaan biologiana, miesten energiatarpeet eivät välttämättä eroa naisista. Ilmastonmuutoskaan ei tee eroa sukupuolten välillä: se on armoton luonnonilmiö. Käytännön maailmassa miesten ja naisten roolit ovat erilaiset. Siksi naiset keskimäärin käyttävät energiaa ja kärsivät ilmastonmuutoksesta eri tavoin kuin miehet.

Roolierojen hälventäminen on perusteltua, mutta ilmastonmuutos ei ehdi odottaa. Havainnot maailman sukupuolittuneisuudesta on valjastettava ilmastopoliittiseen hyötykäyttöön. Samalla ilmastonsuojelusta hyötyy myös tasa-arvo.

Mies voi tietysti toimia tilastollisessa naisen roolissa, ja toisinpäin. Kirjoitan siksi "miehekkyydestä" ja "naisellisuudesta". Jokaisen meistä kannattaa ammentaa molemmista.

Ilmastonsuojelu: mies- ja naisasenteiden liitto

Miehekäs rooli on käydä töissä autolla ja tehdä päätöksiä — vaikkapa hiilivoimaloista. Miehekkäille asenteille ilmastonmuutos on tekninen ja valtiollinen ongelma. Elämäntapamuutoksille ei; tehokkaammalle entiselle elämälle kyllä. Yksilötason valinnat? Yhdentekeviä: korvataan ne verotuksella.

Naisellista hommaa on hoitaa kotia ja perhettä. Naisellisen ajattelun luonteva valinta on korvata kodin 500 lelusta 400 teatterinäytöksillä. Energiapolitiikka? Epäilyttävää talous- ja insinööritiedettä: korvataan se omallatunnolla.

Kumpikin asenne jää orvoksi. Ilmastonsuojelu onnistuu vain keinojen liittona. Miten leikata Suomen päästöjä 80 % vuoteen 2050? Tuottamalla tehokkaammalla teknologialla vähemmän. Ilmastomyötäisiä valintoja tulee helpottaa politiikalla, mutta yksilöiden eri tilanteille tulee jättää tilaa.

Käytännön esimerkkejä? Naisellista näkökulmaa tarvitaan energiayhtiöiden hallituksiin sekä valtiovarainministeriöön. Muuten kaikkea tehdään tehokkaammaksi, mutta ajatellen vain loputonta tuotannon kasvua.

Miten viestiä yksilöiden valinnoista? Miehekäs mieltää "liikkumisen vähentämisen" hippielämäntavaksi, joka vie maakuoppaan. Mutta videokonferenssi internetissä onkin modernin teknologian ja Nokia-työpaikkojen suosimista. Naisellinen ei osta tuulivoimalaa sen pienelektroniikan vuoksi. Hänelle myyvät puhdas luonto ja iloitsevat ihmiset.

Sukupuoli näkyy arjen sovelluksissa. Intiassa hallitus tarjosi ihmisille miesten suunnittelemia ilmastomyötäisempiä liesiä, mutta menestys oli heikko. Liedet olivat tehokkaita, mutta savuttivat yhtä paljon kuin entiset. Kun ruokaa valmistavien naisten valitukset kotien savustamisesta huomioitiin, liedet alkoivat käydä kaupaksi.

Sopeutuminen: syrjitty tietotaito mukaan

Miksi sopeuttaa, jos voi ennaltaehkäistä? Jo tuotetut päästöt vaikuttavat vuosisatoja. Ilmakehä on käytännössä tuomittu kahden asteen lämpenemiseen. Siihen se täytyykin pysäyttää, sillä vaihtoehtona on kuusi celsiusta. Nuo kaksi astettakin pistävät silti jo ranttaliksi. NASA-johtaja Jim Hansenin mukaan planeettaamme ei tunnista samaksi niiden jälkeen.

Millainen on Euroopan helleaallossa vuonna 2003 kuollut? Todennäköisesti vanhus — ja luultavammin nainen kuin mies. Luonnonmullistuksissa kärsivät eniten köyhät, ja köyhistä 70 prosenttia on naisia.

Todennäköinen uhri on usein paras varautuja. Naisten näkökulmaa ei kannata ohittaa, kun valmistaudutaan ilmastovaikutuksiin. Kun hurrikaani Mitch iski Hondurasiin, La Masica säästyi kuolemilta. Kunnassa naiset ja miehet olivat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa ilmastovaroitusjärjestelmää. Mikronesian saarilla kuivuuden sattuessa naiset onnistuivat löytämään uuden puhtaan veden kaivon, koska he olivat päivittäin tekemisissä veden kanssa.

Uusi ilmastopolitiikka: ongelmasta mahdollisuus?

Hyvä energiapolitiikka ei ole pelkkä vastaisku ilmastonmuutokselle. Fiksu tuulivoimala on hyvä päästövähennyskeino, mutta lisäksi se tarjoaa köyhille alueille ja ihmisille helpotusta kovaan energiapulaan. Jos naiset ja miehet voivat olla ilmastoprojektien omistajia, niillä voidaan lisätä myös sukupuolten tasa-arvoa.

Helsingin on valittava kahden vieraan väliltä

Helsinkiin voidaan odottaa vuonna 2050 toista kahdesta vieraasta. Toinen vieras on ennakoitu ja tervetullut. Toinen on kuokkavieras, joka tulee kaupunkiimme mutkan kautta. Toivotun vieraan nimi on ilmastonsuojelu ja nurkan takaa hyökkäävän ilmastonmuutos.

Ilmastomallit kertovat helleaalloille keskiarvoja ja suuntia. Ne eivät vielä paljasta, mitä ilmastonmuutos -- saati ilmastonsuojelu -- tarkoittaisi vaikkapa omien eläkepäivieni kannalta Helsingissä.

Ilmastonmuutoksen ja sen torjumisen vaikutuksilla on kolme yleistä eroa. Ensinnäkin ilmastonmuutos voi tappaa, energiansäästölampu ei. Toisekseen vauhtiin päästetyssä ilmastonmuutoksessa ei ole palautusoikeutta: päästöt vaikuttavat ilmakehässä suoraan tai välillisesti vuosisatoja. Tuulivoimalan sen sijaan voi purkaa. Kolmannekseen päästövähennystoimia hallitsemme me; sään ääriolosuhteita kaoottinen ilmastojärjestelmä.

Optimismia tai räntäsäteitä?

Ilmastonmuutos ei tuo trooppista valoa, vaan lisää loskaa. Lumen sulaminen ja sateisuuden lisääntyminen tekevät päivistämme pimeämpiä, apaattisempia ja kiukkuisempia. Toisaalta mieliala ei ole yksin ympäristöstä kiinni. Entä, jos työpaikoillamme, kodeissa ja kunnanvaltuustossa voimattomuuden surkuttelu vaihtuisi toimintaan yhteisen turvallisuuden puolesta?

Ruoka: halvan kookosmaidon aika on ohi

Loppuuko ruoka Asematunnelista? Tuskin. Sen sijaan Espanjan tomaattisadot ja halvat kookosmaitotölkit voivat tyrehtyä tuotantomaiden kuivuuteen ja kuumuuteen. Kaukaa tuotu kannattaisi korvata lähiruualla ja automarketit lähikaupoilla jo nyt. Kuljetuksilla tulisi olla ilmastolle tuottamaansa vahinkoa vastaava hinta. Tällöin monipuolisen, maistuvan kotimaisen ruuan tekeminen olisi taloudellisesti kannattavaa keskuskeittiöille ja ravintoloille, eikä elukoitakaan tarvitsisi ruokkia ulkomaisella rehulla.

Sähkö: kallista huonoista vai hyvistä syistä?

Fossiilivarannot hupenevat ja kansainvälinen energiapolitiikka kiristyy. Jos valtio lohduttaa kansalaisia subventoimalla energian haaskausta, varat tulevat veroistamme, valtion velasta tai käyttämiemme palveluiden kurjistamisesta.

Jos samat tuet käytetään uusiutuvien edistämiseen, ilmastonsuojelun lisäksi saadaan myös sivuhyötyjä. Öljykriisi ei halvaannuta elämäämme, jos energiaa saa puustakin. Tuulivoimaan liittyvät työpaikat ja vientimahdollisuudet paranevat. Varoja kuluu vähemmän tulonsiirtoihin, ja ehkä Helsingissäkin syrjäytyneiden määrä vähän vähenee.

Uusiutuvat voivat muuttaa tai olla muuttamatta katukuvaa. Off-shore-tuulivoimalat eivät kummemmin näy arjessa. Biovoimalaa voimme päästä katselemaan busseista. Kumpikaan tuskin on Salmisaaren hiilivoimalaa rumempi.

Työ- ja opiskelupaikoissa energiansäästöprojektit voivat aluksi viedä varoja esimerkiksi kalusteiden uusimisesta. Toisaalta tietokoneiden ja valaistuksen järkeistäminen maksaisi itsensä nopeasti takaisin sähkölaskussa. Lämmitysjärjestelmän säädöt voisivat tuoda itsessään mukavammat työskentelyolosuhteet.

Ilmastopakolaisuus muuttaa naapurustoa.

Puolustan reilusti vapaata liikkuvuutta. "Turvapaikkashoppaamisen" vastustajien kanssa meillä on silti yhteinen vihollinen: ilmastonmuutos. Olemme nimittäin yleensä yhtä mieltä siitä, että sotaa, nälänhätää ja oman valtion jäämistä merenpinnan alle joutuu pakenemaan, ja nämä asiat ovat kurjuutta. Juuri niitä ilmastonmuutos lisää.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää maailmanlaajuista politiikkaa. Siksi tarvitaan kykyä kohdata ja ymmärtää toisella puolella planeettaa asuvia. Laaja liikkuvuus ja ihmisten vuorovaikutus ovat ilmastonsuojelun elinehto.

Matkailu: lähelle vai katastrofialueelle?

Välimeren kesälämpötilat käyvät ilmastonmuutoksen myötä sietämättömiksi. Thaimaasta suomalaisetkin voivat tulevaisuudessa tuoda tuliaisina muistoja sääkatastrofien kauhuja. Jos oikeudet siedettäviin päästöihin jaetaan tasan, yhden ihmisen vuosikiintiö kuluu kokonaan lentomatkaan Suomi-Thaimaa-Suomi. Verovapaa lentoliikenne siis tuhoaa monien lentokohteiden matkailuarvot.

Ilmastomyötäinen matkailu sopeutuisi ympäristön todellisuuteen. Matkatoimistosta voisin saada parempia matkatarjouksia Pietariin tai Puula-järvelle. Junamatka Intiaan veisi ehkä kauan, mutta se olisi nykyistä nopeampi, mukavampi ja kiinnostavampi.

Liikenne: lisää raiteita vai tiiliseinä keskelle ruuhkaa?

Öljyntuotanto ei ole kiinni vain tekniikasta. Kärjistyvien sääolojen, kuivuuden ja konfliktien keskeltä öljyä ei ehkä saakaan halvalla. Suomalaisilla voi olla varaa kalliiseenkin bensaan. Entä, jos jollakulla ei joskus olekaan, eivätkä julkisetkaan pelaa?

8 kilometrin kävelymatka räntä-jää-sohjossa Konalasta töihin Vallilaan ei pääse ennätysten kirjaan, mutta se voi silti käydä tarpeettoman raskaaksi. Panostukset julkiseen ja kevyeen liikenteeseen eivät siis vain vähennä päästöjä, vaan luovat myös tasa-arvoa.

Terveyttä: apteekki vastaan ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos lisää alailmakehässä otsonia; fossiilien polttaminen ilmansaasteita. Ne aiheuttavat satoja tuhansia sairauksia ja kuolemia vuosittain Euroopassa. Ilmaston lämpeneminen voi antaa uuden sykäyksen myös otsonikadolle.

Entä, jos kaduilla ei olisikaan yksityisautoja? Se tarkoittaisi vähemmän ilmastopäästöjä ja epäpuhtauksia -- ja mahdollisuutta kuunnella autojen sijaan toisiamme, iPodia tai hiljaisuutta.

Alku vaihtoehdottomuuden politiikalle?

Jo aiheutettu ilmastonmuutos edellyttää muun muassa patoja, säävaroituksia, parempaa veden ja ruuan jakelua sekä terveydenhuoltoa. Vielä toistaiseksi uskallan kuitenkin innostua myös vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja valtavista mahdollisuuksista. Niitä voi soveltaa ilmastokatastrofinkin ehkäisemiseen.

Ilmastonmuutoksen maailma on raaka ja kylmä. Mitä enemmän ilmastoa kiusaamme, sitä enemmän syyttömät ja heikoimmat kärsivät. Politiikasta tulee aidosti vaihtoehdotonta, uutisista yhä turruttavampia ja meistä kyynisiä. Ovatko energian haaskaus, autot, lentoliikenne ja hiilivoima sen arvoisia, että niiden vuoksi kannattaa menettää tulevaisuuden valinnan vapaus?

(Helsingin Vihreiden Nuorten lehteen heinäkuussa 2006 kirjoittamani juttu.)

Eduskunnan ilmasto- ja energiakeskustelu: "Kehityskelpoinen, 6+" [kesäkuu]

Talousvaliokunta antoi eduskunnalle kesäkuun alussa mietintönsä hallituksen tekemästä energiaselonteosta. Mietintö oli pieni, mutta riittämätön korjausliike oikeaan suuntaan.

Ensinnäkin valiokunnan ponsien jälkeenkin energiaselonteossa on keskeinen puute: unohdettiin, että olemme osa maailmaa. Millä eväillä houkuttelemme ilmastonmuutoksen torjumiseen mukaan nopeasti kasvavat kehitysmaat? He kyllä odottavat nälkäisinä meiltä tärkeitä. "Hoidelkaa te ilmastonmuutos, me lähdetään bilettämään" ei auta pitkälle. Myös yhdysvaltalaiset osavaltiot, kaupungin ja laaja kansalaisliikenne tarvitsee tukemme.

Ilmastotalkoisiin tarvitaan annos jälleenrakennuksen henkeä: me osaamme, me näytämme mallia, me kehitämme ratkaisuja. Kuten sodanjälkeisestä jälleenrakennuksesta, tästä asenteesta olisi jo ihan puhtaan taloudellistakin hyötyä meille. Portugaliin on rakennettu vuodessa yhtä paljon tuulivoimaa kuin Suomessa on yhteensä; Intiassa tuulivoimaa on seitsemän kertaa Suomea enemmän; Kiinassa himotaan taajuusmuuttajia. Jos haluamme myydä näihin maihin tuuli- ja bioenergiaosaamistamme sekä energiansäästöteknologiaa, tarvitsemme kotimaisia referenssejä ja kaupallisia ratkaisuja omalla maaperällämme.

Toisekseen vakavinta tämän ajan uhkaa, ilmastonmuutosta, ei vieläkään otettu riittävän vakavasti. Paljon puheita, mutta kun tuli tekojen aika, tilattiin ohjelmia ja selvityksiä -- ei määräaikoja tai määrällisiä tavoitteita. Ratkaisuja on, mutta tarvitaanko rataverkoston pelastamiseen todella vain uutta selvitystä? Tai matalaenergiarakentamiseen?

Eduskunnassa keskustelu valiokunnan mietinnöstä kääntyi paatokselliseksi pauhaamiseksi vanhoista kiistakapuloista. Kun olisi pitänyt puhua kokonaispaketista, jäätiin jankkaamaan kestämättömistä, marginaalisista tai suorastaan haitallisista energiantuotantomuodoista. Ydinvoima: ei sovi globaaliksi ratkaisuksi ilmastonmuutokseen. Edellyttäisi käytännössä viikottaisia voimaloita eri puolille maailmaa, eikä silti riittäisi päästövähennysten rungoksi. Vuotoksen allas: tuottaisi melko vähän energiaa ja itse asiassa lisäisi päästöjä. Turve: uusiutumisvauhti ilmaston kannalta merkityksetön.

Kirjoitin ViNOlle kannanoton, jossa kannustimme eduskuntaa suurempaan ilmasto-optimismiin ja kestävien työpaikkojen, viennin ja energiaomavaraisuuden tukemiseen käsien heiluttelun sijaan.