Ystävällistä, mutta joustamatonta palvelua; Jack Chickin Suomen-edustusto

"Ymmärrän tilanteenne"

Olin Ankkarockissa feissaamassa ViNOlle — tai siis oikeammin Ankkarockin ulkopuolella.

Vantaan festivaalien linja on se, että tilan sisäpuolelle ei oteta muuta kuin kaupallista myyntitoimintaa. Lisäksi festarien tarjoamaan säilytystilaan pääsee käsiksi vasta ojennettuaan lippunsa sisäänkäynnillä. Lippu otetaan tässä vaiheessa talteen, eli alueelle pääsee yhdellä lipulla vain kerran. Festivaalien kunniaksi on sanottava, että asian minulle selittänyt mieshenkilö oli ystävällinen ja sanoi "ymmärtävänsä meidän tilanteemme".

Näistä syistä ostimme Terhin kanssa vain yhden kahden päivän lipun (Terhille), ja olimme lauantaina ja sunnuntaina paikalla vain noin 3 tuntia. Pidempiaikainen jakelu olisi edellyttänyt wc-tiloja sekä paikkaa, johon laittaa toinen mokoma jaettavia materiaaleja säilöön. Itse en musiikista olisi niin perustanutkaan, joten en tuntenut tappiota kamalaksi. Jaoimme aurinkoisessa säässä Rönsyä ja ViNOn yleisesitettä, ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja ihmisten kanssa.

Jumalainen räminä vie hermot

Silti alueen ulkopuolella oleva meteli alkoi jossain vaiheessa ottaa päähän. Kyseessä ei ollut känninen ördäys tai festareilta kumuava rock, vaan taukoamaton, kovaääninen Jeesuksen tuputus.

Minusta uskontoa saa esitellä ihmisille siinä missä politiikkaakin. Chickin traktaatit ovat minusta kaikessa huvittavuudessaan etovia (kts. esim. rockista, roolipeleistä, abortista, homoseksuaalisuudesta, islamista (toinen), kommunismista, buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta), mutta jos niistä on valmis keskustelemaan, en vastusta oikeutta jakaa niitä itsessään. Ja jos joku on sitä mieltä, että meidän muiden ihmisten tulisi omaksi parhaaksemme ottaa vastaan jokin jumala elämäämme, en vastusta sen sanomista. Jos joku vakavissaan uskoo, että Ankkarockissa käyvät ihmiset elävät alkoholin ja huumeiden orjina ja siksi heitä kannattaa käännyttää jollekin jumalalle kertomalla kauhutarinoita, se on minusta virhearvio, mutta sellaisiakin saa tehdä.

Mutta pitää olla jokin tapa sanoa "kiitos ei". Kun minä jaan kadulla esitteitä tai keskustelen ihmisten kanssa, uskon, kun he sanovat, ettei kiinnosta -- enkä solvaa heitä sen takia. Jos asiani ei kiinnosta, etsin mieluummin vikaa asiasta tai tavastani esittää se kuin muista ihmisistä.

Ennen kaikkea en julista tuntikaupalla samaa sanomaa vahvistimien kanssa vilkkaasti liikennöidyllä paikalla. Hyvä mielenosoitus kestää minusta puolesta tunnista tuntiin. Se ehkä kiertää kaupunkia ja yleensä pyrkii kohdistamaan viestinsä joihinkin päättäjiin. Ymmärrän, että tämäkin voi ottaa jotakuta päähän, ja senkin saa myös sanoa, mutta puolustan kaikkien oikeutta toimia näin omassa asiassaan. Rajansa kuitenkin kaikella.

Alla Oraksen aikoinaan tekemiä vinkkejä esitteiden jakoon.

Vinkkejä lennäkkien jakajille

1. Mieti paikka. Hyviä jakelupaikkoja ovat vilkkaat kauppa- ja kävelykadut. Paikkakunnasta riippuen myös asematunneli, pääkirjasto ja yliopisto voivat olla toimivia paikkoja. Kauppakeskuksissa ei usein saa jakaa esitteitä, mutta aina voi yrittää kysyä lupaa tai toimia, kunnes joku tulee ja heittää ulos. Kokeile myös isoja mielenosoituksia ja kadulla kävellessä jakamista.

2. Hymyile. Ihmiset ottavat helpommin esitteitä hymyileviltä ihmisiltä. Sitä paitsi esitteitä on mukavampi jakaa hymyillen kuin murjottaen.

3. Hae katsekontakti. Näin ihminen huomaa, että sinulla on hänelle asiaa. Hymyilemisen kanssa mainio yhdistelmä.

4. Sano jotain. Harva ihminen haluaa uskonnollisia lennäkkejä, ja osa karsastaa kaupallisia mainoksia tai poliittista propagandaa. Vihjaa siis, mistä tällä kertaa on kyse. Kokeile esimerkiksi näitä: "Kiinnostaisiko", "Haluatko tietää lisää", "Tässä olisi tietoa", "[esitteen aiheesta, esim. globalisaatiosta]", "[aihe]esitteitä tarjolla" jne.

5. Ole aktiivinen, älä hyperaktiivinen. Älä seiso apaattisena ja odota, että ihmiset tulevat pyytämään sinulta esitteitä. Toisaalta älä myös juokse ihmisten perässä ja tyrkytä esitteitä väkisin. Ojenna jokaiselle ihmisille esite aina erikseen - tarjoat sitä juuri hänelle.

6. Ole kohtelias. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi ovat aina hyödyllisiä sanoja. Kohteliaisuus sulattaa vastarintaa ja pitää omankin fiiliksen mukavana. Jos joku ei halua ottaa esitettä, hänellä on siihen täysi oikeus.

7. Älä lannistu. Useimmiten valtaosa ihmisten reaktioista on neutraaleja tai jopa positiivisia, mutta joskus vastaanotto on tylympi. Älä ota sitä itseesi. Muista, että olet tärkeällä asialla etkä ole tehnyt mitään moitittavaa. Ehkä tiuskijalla on huono päivä - tai huono elämä. Ikävä käytös kertoo enemmän hänestä kuin sinusta.

8. Siivoa jälkesi. Joskus osa tyypeistä heittää esitteet maahan. Hävikkiä voi vähentää kertomalla selvästi, mistä esitteessä on kyse, jotta ihmiset eivät luule saavansa jotain vallan muuta. Siivoa esitteiden jaon päätteeksi kaikki maahan nakatut esitteet ja vie ne roskikseen. Haluamme antaa hyvän vaikutelman, eikä muilla ole velvollisuutta siivota meidän esitteitämme.

Ilmastotekoja!

Koordinoin heinäkuussa Maan ystävien ilmastokampanjan "Ilmastotekoja"-kesäkiertueen. Keräsimme n. kaksisataa ihmisten henkilökohtaista ilmastolupausta puhekupliin ja kuvasimme heidät puheenvuorojensa kanssa. Pääsimme joka paikkakunnalla, Helsinkiä lukuun ottamatta, mediaan.

Projektissa hoidin yhdessä Anna-Riikka Ihantolan koordinaattorin hakemisen ja palkkauksen, huolehdin työnjohdosta, kirjoitin viestintäsuunnitelman ja tiedotteita, käänsin esitteet ja esimerkkilupauksia Euroopan Maan ystäviltä, tein ja päivitin www-sivut sekä järjestin Helsingissä paikan ja luvat. Olin myös Helsingissä, Savonlinnassa ja Kuopiossa itse keräämässä puhekuplia ja kortteja Sisä- ja Pohjois-Suomen yöjunaliikenteen puolesta.

Mutkiakin oli matkassa. Korialta Limetti oy:ltä ostamistamme biodieseliä sisältävistä kanistereista yksi vuosi hieman autossa. Euroopan Maan ystävien meille toimittamat puhekuplat jumiutuivat meille tulomatkallaan postin lajittelukeskukseen, joten askartelimme ex tempore paperista viimeisenä iltana omia erään majoitettavan vieraani kanssa. (Kiitos Tarmo avusta!)

Kuvia, kiertueen lopputiedotteen, taustatietoja ja ilmastolupausehdotuksia löydät sivuilta. Puheenvuorokampanja jatkuu, ja kerätyt puhekuplat toimitetaan EU:n ympäristöministereille ennen YK:n ilmastoneuvotteluja tänä vuonna Nairobissa, jossa päätetään Kioton ilmastosopimuksen jatkosta.

Vauhtia ilmastonsuojeluun [toukokuu]

Toukokuun lopulla järjestin ilmastohälytysajon eduskunnan lisärakennusta ympäri. Huono sää verotti osallistujia, mutta tapahtuma oli silti hauska. Kiersimme erilaisilla päästöttömillä menopeleillä muistuttaaksemme eduskuntaa siitä, että ilmastonsuojeluun tarvitaan ripeää vauhtia. Asia oli ajankohtainen, koska talousvaliokunta oli laatimassa hallituksen limboamasta energiaselonteosta lopullista lausuntoaan, joka oli tulossa pian eduskunnan käsittelyyn.

Ilmastokeskustelu pyörii usein vain energiantuotannon ympärillä -- erityisesti bioenergian, tuulivoiman ja ydinvoiman. Energiansäästö mainitaan ehkä sivulauseessa hurskaana toiveena. Jos liikenne muistutetaan, puhutaan biopolttoaineista, julkisesta liikenteestä ja paremmista autoista. Kaikki hyviä tavoitteita, mutta jotain unohtuu. Nekin kuluttavat kaikki energiaa, eivätkä yksinään riitä liikenteen päästöjen riittävän nopeaan laskuun tai öljyriippuvuudesta irtautumiseen.

Missä viipyy aktiivinen pyöräilypolitiikka? Miksei puhuta asumisen ja palveluiden suunnittelusta niin, että liikkumisen tarve kokonaisuutena vähenisi? Eikö yritysten lentomatkoja voisi välillä korvata videokonferenssilla?

Laadin vinkkejä kestävämpään liikkumiseen esitteeseemme.

1 KOHENNA KUNTOASI: kulje pyörällä, rullaluistimilla, potkulaudalla, suksilla tai kävellen.
2 TUE JOUKKOLIIKENNETTÄ: hyppää ratikkaan, metroon, bussiin tai junaan. Vaadi joukkoliikenteelle rahaa myös äänestyskopissa.
3 ÄLÄ OSTA, VUOKRAA: jos autoa todella tarvitsee, kannattaa hankkia yhteiskäyttöauto.
4 OPETTELE HYVÄ AJOTAPA: ekologisemminkaan ajamalla ei voi ajaa miten paljon tahansa, mutta päästöt voivat vähentyä 30 %.
5 ÄLÄ LENNÄ: yhden kilometrin kulkeminen lentämällä voi tuottaa päästöjä jopa 20-50 kertaa enemmän kuin sama matka junassa henkilöä kohden.
6 INNOSTU KOTIALUEESTASI JA SEN RAKENTAMISESTA: perehdy kaavoitukseen ja lähesty päättäjiä.
7 LIIKU LÄHEMMÄS: soita, chättää tai lähetä kirje; löydä naapurisi ja lähialueiden parhaat mestat. Lomailla voi lähelläkin.
8 OSTA LÄHELTÄ TUOTETTUJA TAVAROITA: tällöin tuotteen kuljetustarve jää vähäisemmäksi.

Makasiinit ja poliittinen sauvasekoitin [toukokuu]

Toukokuussa poliittiseen sauvasekoittimeen joutuivat kansalaistoiminta, nuorten ja prekaarien äänen kuuluminen, perustulo -- ja väkivalta. Vihreät ovat näistä puolustaneet kansalaisten omaehtoista poliittista vaikuttamitsta puolueiden ulkopuolella; äänen antamista äänettömille; sekä perustuloa, jolla halutaan yhdistää oikeudenmukainen toimeentulo ja kannustaminen työhön sekä toimeliaisuuteen. Ilmeisesti siksi lehdissä vihjailtiin, että Vihreät, erityisesti ViNO, kannattaisi myös väkivaltaa tai olisi jopa osallinen siihen. Jostain syystä Kokoomukselta tai SDP:ltä -- tai poliisilta -- ei kysytty, kuka heitteli kiviä näyteikkunoihin ja poliisia päin. Jos olemme heikoimpien puolella, kai sitten olemme heidän puolellaan silloinkin, kun he tekevät typeriä ja vahingollisia tekoja? Olemme kyllä, mutta emme puolusta tai hyväksy tekoja.

Vihreät ovat johdonmukaisesti vastustaneet väkivaltaa, oli kyse sitten militaristista rakenteista, viharikoksista, naisten pahoinpitelystä tai väkivallasta mielenosoituksissa ja bileissä. Kyllästyneinä joukkoviestimien vihjailuihin ViNO lopulta lausui ihan julkisesti, varmemmaksi vakuudeksi, että meille väkivallattomuus on korkea arvo. Vaikka mahdollisuutemme aivopestä ja johdatella massoja ovat (onneksi) sangen rajalliset, halusimme muistuttaa myös syrjäytetyille itselleen, että demokratiaa kannattaa tukea, eikä maailma muutu käyttämällä katukivea argumenttina.

Minua kirpaisi Makasiinien palo, vaikkei se ollut minulle itselleni välittömästi läheinen. Se oli sitä muille. Sitä oli myös Porvoon kirkko; tai sosiaalikeskus Siperia. Silti Lehden leikinlasku nosti surunsekaisen hymyn pintaan: kun kävi ilmi, ettei Makasiinien palo ilmeisesti ollutkaan dramaattinen tuhopoltto, tunnelma oli sellainen kuin olisi sanottu: "olisi ne voitu polttaa".

Lisäksi toukokuussa -- ja ilmeisesti yhä -- vihreiden oletettiin kannattavan esimerkiksi kaikkia kansalaispalkan malleja, joita joku vihreisiin kuulumaton voi keksiä. No emme kannata. Emme aja kahden euron tai tuhannen euron perustuloa. Haluamme perustulomallin, jossa suurin osa kansasta saa käteen perustulon ja verojen jälkeen sen, mitä nytkin. Meille tärkeintä on, että järjestelmä olisi yksinkertainen ja ennakoitava, ja että pienituloisimmat voisivat tehdä pätkätöitä ja saada siitä jotain myös käteen.

Rakennetyöttömyys ja työmarkkinoilta syrjäytyminen on Suomen ongelmista meitä uhkaavan ilmastonmuutoksen jälkeen suurin. Jos haluamme saada lisää ihmisiä työhön ja pitää heitä siellä, sellainenkin työ kannattaa tehdä kannattavaksi, jota ei ole tarjolla esimerkiksi ympärivuotiseksi tai kokopäiväiseksi. Työkyvyn ja uran ylläpito tekemällä lyhyitäkin pätkätöitä voi olla tie pysyvämpään, kokopäiväiseen työsuhteeseen. Samalla on huolehdittava siitä, että työolot ja työntekijöiden neuvotteluasema suhteessa työnantajiin pidetään asiallisella tasolla -- tai viimeistään tässä vaiheessa kehitetään sellaiselle.

Varsinkaan emme halua valtiontaloutta kuralle perustulolle. Kokoomus on oppositiossa se ryhmä, joka haluaa yhtä aikaa lisätä julkisia menoja ja vähentää tuloja leikkaamalla veroja. Vihreä eduskuntaryhmä on esimerkiksi Kokoomuksen oppositioryhmästä poiketen laatinut systemaattisesti vaihtoehtoisia talousarvioita valtiolle, joissa kokonaisuus on ollut ylijäämäinen. Tarpeellisia lisämenoja yhteiskunnan kehittämiseksi on paikattu muun muassa ympäristöverotuksella.

Mitä tämä tarkoittaa rautalankamallina? Kaikille pätisi sama: n. 400 euroa perustuloa ja n. 40 prosenttia veroa tuloista. (Vihreä perustuloryhmä vääntää yhä yksityiskohtia.) Jos sinulla ei ole tuloja, saat 400 euroa ja lisäksi asumiseen tukea. Jos tienaat 1000 euroa, saat 400 euroa ja maksat 400 euroa veroa. Jos tienaat 3000 euroa, saat 400 euroa ja maksat 1200 euroa veroa, eli käteen jäisi n. 2200 euroa. Luvut vastaavat hyvin tarkkaan sitä, mitä ihmisille jää käteen verojen ja tulonsiirtojen jälkeen. Tärkein ero tulee siinä, että kaikkien köyhimpiä motivoisi työntekoon moraalin, toimimishalujen ja sosiaalisten paineiden lisäksi myös taloudellinen hyöty. Jos olet muuten tuloton, 100 lisäeurosta maksaisit 40 euroa veroa, mutta perustulosi ei tippuisi vastaavasti -- toisin kuin toimeentulotuki.

Jäljelle jäisi jonkinlainen asumistuki sekä pahimpaan pulaan joutuville toimeentulotuki. Toimeentulotuesta kuitenkin tulisi aidosti viimesijainen turva, ei satojen tuhansien ihmisten elämän perusedellytyksistä huolehtiva koneisto, joka tekee työnteon taloudellisesti hyvin kannattamattomiksi.

Perustuloon liittävät paljon vääriä käsityksiä sekä sen kannattajat että sen vastustajat. Yksi syy tähän on se, että mikä tahansa järjestelmä, joka tasaa tarpeettoman suuria tuloeroja ja huolehtii heikoimpien perustoimeentulosta veroilla ja tulonsiirroilla, on väistämättä monimutkainen. Suomen nykymalli on paljon monimutkaisempi kuin perustulo, ja siihenkin liittyy usein väärinymmärryksiä. Nykyjärjestelmään on kuitenkin totuttu, ja sitä pidetään "luonnollisena". Yksinkertaistaminen ja johdonmukaistaminen pelottaa, koska se on jotain uutta.

Selkiyttämistä, kirkastamista ja kärsivällistä selittämistä siis tarvitaan. Haaste on vaativa, mutta mielenkiintoinen -- ja yhteiskunnan perustulon toteuttamisen haasteen voittamisesta saava palkkio kultaa kalliimpi.

Venäläistä ympäristöaktivismia; Lemmenlaivalla; miksi kompastua kynnykseen? [huhtikuu]

Kansalaistoiminta on korvaamaton ideamylly

Huhtikuussa kävin myös Tampereella juontamassa venäläisen ympäristöaktivistin Sergei Haritonovin ja kansanedustaja Oras Tynkkysen tähdittämän keskustelutilaisuuden. Haritonov kertoi erityisesti Sosnovi Borin ydinvoimalan turvallisuusongelmista ja venäläisen aktivismin tilasta. Haritonovin mukaan aktivistit ovat hajaantuneet ja riitaantuneet Venäjällä vallasta kilpaileviksi blokeiksi. Jos hänen arvionsa pitää paikkansa, raa'at yhteiskunnalliset olot eivät ilmeisesti ole vapaalle kansalaistoiminnallekaan kovin hyvä kasvualusta.

Oras taas puhui kansalaistoiminnan tärkeydestä ja muistutti, miten suuri osa nykypäivän hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista aina mustien ja naisten äänioikeudesta kelvollisiin työoloihin on saavutettu juuri kansalaistoiminnalla. Ilman kansalaisten syöttämiä ideoita, haasteita ja ääniä erilaiset edustukselliset koneistot ovatkin aika onttoja ja velttoja. Lopuksi mutusteltiin ideoita esimerkiksi suomalais-venäläisestä aktivistivaihdosta ja toinen toisiltamme oppimisesta.

Hallitusneuvotteluissa ei kannata tavoitella kynnyksiä, vaan hyvää hallitusohjelmaa

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg kertoi huhtikuussa sanomalehti Kalevalle, ilmeisesti lehden suureksi yllätykseksi, että Vihreät eivät ajakaan tavoitteita vain asettamalla hallituskynnyskysymyksiä ennen hallitusneuvotteluita. Emme esimerkiksi kuvittele, että kehitysyhteistyömäärärahat nousevat 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta tai uuden ilmastoteknologian yritykset ja työpaikat synnytetään Suomeen tekemällä asioista etukäteen kynnyskysymyksiä. Emme myöskään sano muille puolueille, että jos haluatte päästä edes kysymästä Vihreitä hallitukseen, laittakaa hallitusohjelmaan jotakin ydinvoiman lisärakentamisesta.

Politiikka on kompromissien taidetta (tai miksei vaikka insinöörin työtä). Emme ole emmekä halua olla muita kummempia diktaattoreita tässä asiassa. Siksi Vihreiden hallitusyhteistyön tavoite on vaikuttaa neuvotteluilla siihen, että seuraavalle hallitukselle saadaan kokonaisuutena hyvä, kunnianhimoinen hallitusohjelma. Jos vaikuttaminen onnistuu ja äänestäjämme antavat siihen pelikortteja, valtuustomme ja eduskuntaryhmämme varmaankin päättävät osallistua myös itse hallitukseen. Mutta emme me ole erityisen kiinnostuneita kynnyskysymyksistä. Eihän niitä kysytä Kokoomukselta tai Demareiltakaan.

Juuri tällaisen hallitusohjelmahaasteen muille puolueille ViNO sitten tässä keskustelussa esittikin. Kirjoitin ViNOlle ympäristöryhmän vetäjänä tiedotteen, jossa painotimme sitä, miten keskeinen hallituskysymys uusiutuvat ja energiansäästö ovat.

Ilmastonmuutoskeskustelu ei saa olla pelkästään keskustelua ydinvoimasta: sen tulee olla keskustelua päästövähennyksistä. Sen sijaan tulee keskustella erilaisista skenaarioista, joilla Suomi voi olla mukana rajoittamassa ilmastonmuutosta siedettävälle tasolle. Jos joku esittää skenaarion, jossa Suomi toteuttaa tähän tarvittavat päästövähennykset ja jossa on mukana lisäydinvoimaa, sitten voidaan keskustella sen realistisuudesta ja paremmuudesta muihin verrattuna. Pelkällä ydinvoimalla ei kuitenkaan mitenkään voida ratkaista maailman energiaongelmia: yksi uusi ydinvoimala Kiinassa per viikko on absurdi skenaario mm. taloudellisista, turvallisuus-, teknisistä ja ydinpolttoaineen riittävyyteen liittyvistä syistä. Kysymys ei siis ole siitä, ratkaiseeko ydinvoima ilmastonmuutoksen, vaan siitä, onko se osaratkaisuna hyödyllinen tukemaan uusiutuvia ja energiansäästöä vai ei.

Toistaiseksi poliittisella pöydällä tiekartaksi riittäviin päästövähennyksiin Suomessa on vain vihreiden ohjelma. Siinä ei ole mukana ydinvoimaa yksinkertaisesti siksi, että päästöjen vähentämiseksi on riittävästi parempia vaihtoehtoja. Haaste on siis yhä auki.

Lemmenlaivalle hieman turvaa

Vappuaattona olin demariystäväni Jani Ryhäsen kanssa jakamassa Loveboat-nimisellä lesbo- ja homoristeilyllä turvaseksimateriaalia pian Tampereen-reissuni jälkeen. Risteilyn nimi oli aiemmin "Munaristeily": kuten nimestä saattaa arvailla, osa ihmisistä tulee hakemaan seksiseuraa, osa loveboatin nimen mukaisesti suurta rakkautta, osa biletystä vapaamielisessä seurassa, ja monet varmaan avoimin mielin tavoitteitaan sen kummemmin edes pohtimatta.

Miten sinkku streittari viihtyy tällaisissa homopirskeissä? Ihan passelisti. Varhaisina teinivuosinani suhtauduin moniin homoalakulttuurin piirteisiin ja erityisesti erilaisiin vapaisiin seksisuhteisiin pidättyväisesti, osin katolisen taustani ja osin ehkä luonteenikin takia. Vanhemmiten on ollut vapauttavaa huomata, ettei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista kaikissa ikävaiheissa ja kaikissa tilanteissa.

Osalle niin homoista kuin heteroista sopii seksi ilman elinikäistä rakkausavioliittoa -- ja monille elinikäisestä rakkausavioliitosta tulee jossain vaiheessa seksitön. Luonteva suhde kumpaankin asiaan lienee sellainen, ettei niitä tarvitse kauheasti erikseen edes pohtia, eritellä ja korostuneesti "suvaita". Kunhan teemme sen, mitä teemme, turvallisesti ja toisiamme kunnioittaen.

Risteilyllä, kuten minusta yleensä risteilyillä, ei ollut erityisen hiprakkaisen hauskaa, mutta vappuaaton ohjelmaksi se tuntui ihan mielekkäältä.

Lumiukot ilmastonmuutosta vastaan, Kioto-synttärit, uusi ihastus ja valmistelua [helmikuu]

Lapsena en juuri pitänyt lumesta. Se tarkoitti päin naamaa tulevia lumipalloja ja lumipesuja. Vasta aikuisena sitä on oppinut nauttimaan lumiukoista ja hiljaisista talven hetkistä saunan jälkeen kuistilla istuessa. Onhan sitä tietysti aika paljon vahvempikin nykyään: lumipalloja osaa käsitellä virnistämällä, väistämällä tai ryhtymällä leikkiin mukaan.

Helmikuun lopulla järjestettiin toisena laskiaistiistaina peräkkäin lumiukkojen ja -akkojen mielenilmaus ilmastonmuutosta vastaan. Tempaus toteutettin Suomessa 18 paikkakunnalla, ja Mikkelin Maan ystävien idea levisi 7 muuhunkin maahan -- mukaan lukien Norjaan hiihdon maailmancupin yhteyteen. Lumiolioita oli kivaa tehdä itsekin, vaikka avuksi tarvittiinkin vähän välineitä. En ole erityisesti sen enempää lapsimyönteinen kuin -kielteinenkään ihminen, mutta lasten innostus tarttuu helposti itseenkin. Toivottavasti ihmiset ja yhteiskunnat tarttuvat ilmastonsuojelun mahtaviin mahdollisuuksiin. Muuten tuleville lapsille esimerkiksi Taikatalvesta uhkaa tulla entistä ihmeellisempi satukirja, kun lunta esiintyy tulevaisuudessa enää vain tarinoissa.

Keväiden keskilämpötila voi nousta radikaaleimmissa FINSKEN-skenaarioissa yli 10 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Se on aika hurja luku, sillä viime jääkauden aikoihin Suomessa oli n. 7 astetta viileämpää. Samoja lukuja uutisoitiin, kun STT kertoi Max Planck -instituutin meteorologian laitoksen Hallitusten väliselle ilmastopaneelille IPCC:lle tekemästä uudesta ilmastomallinnuksesta. Helsingin ilmasto ja maaliskuun lumiraja muuttaisivat Rovaniemelle, ja Helsingissä lumisen joulun todennäköisyys jäisi tulevaisuudessa muutamaan prosenttiin.

Lumiukkojen viesti sekä omasta että myös köyhimpien maiden ihmisten, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten, puolesta levisi myös tiedotusvälineissä. Itse annoin kaksi lehtihaastattelua (Helsingin uutiste, Helsingin Sanomat), kolme radiohaastattelua (MetroFM, Ylen uutiset, Vega-uutiset) sekä kaksi TV-haastattelua (MTV3 uutiset, MTV3 Ihana Aamu) meitä uhkaavista räntäisistä talvista ja valoisasta optimismista, joilla ne voitaisiin torjua. Itävaltalainenkin uutistoimisto kävi jututtamassa.

Kioton vuosipäivänä avattiin Euroopan vihreiden ilmastokampanja. Olin töiden ja erilaisten projektien valmistelun jäljiltä niin kiireinen ja poikki, että lusmusin lopulta osallistumasta itse tapahtumaan. Tyydyin lähinnä kommentoimaan tekstejä ja erityisesti innostamaan vinolaisia mukaan. On aina mahtavaa huomata, kuinka ViNOssa tyypit ampaisevat toimimaan, kun tavoite on hyvä ja toiminta järkevää. Eri puolilla Suomea järjestettiin keskustelutilaisuuksia ja jaettiin mainioita esitteitä.

Helmikuussa elämään pamahti uusi ihastus. Kyse ei tällä kertaa tosin ollut mistään miehenköriläästä, vaan Googlen sähköpostipalvelusta. Se on auttanut selviämään sähköpostitulvasta, lajittelemaan viestejä ja etsimään niiden joukosta kaipaamiaan tietoja. Vanhat sähköpostini siirsin tosin hieman omintakeisella tavalla: kirjoitin vimillä sarjan bounce-komentoja muttille, pastetin niitä muttiin screenin avulla tuhatpäin ja annoin MTA:n huolehtia lopusta. Ei kovin eleganttia, mutta toimi. Jos tämä on hepreaa, se viestii vain siitä, että paljon puhuttu "tietojärjestelmien ja -palveluiden integraatio" eli arkisemmin se, että tietokoneen käytössä eri asiat pelaisivat yhteen, toimii monesti vain, jos on kovaksikeitetty nörtti. Oikeasti kaikkien kannalta käytettävän viestintäyhteiskunnan utopia on iso, mutta mielenkiintoinen haaste.

Valmistelin helmikuussa myös jo aiemmin aloiteltuja projekteja nyt toden teolla. Sähköposteissa vilisivät Suomen sosiaalifoorumin seminaarit ja ViNOn ympäristölehti Rönsy.