Helsingin on valittava kahden vieraan väliltä

Helsinkiin voidaan odottaa vuonna 2050 toista kahdesta vieraasta. Toinen vieras on ennakoitu ja tervetullut. Toinen on kuokkavieras, joka tulee kaupunkiimme mutkan kautta. Toivotun vieraan nimi on ilmastonsuojelu ja nurkan takaa hyökkäävän ilmastonmuutos.

Ilmastomallit kertovat helleaalloille keskiarvoja ja suuntia. Ne eivät vielä paljasta, mitä ilmastonmuutos -- saati ilmastonsuojelu -- tarkoittaisi vaikkapa omien eläkepäivieni kannalta Helsingissä.

Ilmastonmuutoksen ja sen torjumisen vaikutuksilla on kolme yleistä eroa. Ensinnäkin ilmastonmuutos voi tappaa, energiansäästölampu ei. Toisekseen vauhtiin päästetyssä ilmastonmuutoksessa ei ole palautusoikeutta: päästöt vaikuttavat ilmakehässä suoraan tai välillisesti vuosisatoja. Tuulivoimalan sen sijaan voi purkaa. Kolmannekseen päästövähennystoimia hallitsemme me; sään ääriolosuhteita kaoottinen ilmastojärjestelmä.

Optimismia tai räntäsäteitä?

Ilmastonmuutos ei tuo trooppista valoa, vaan lisää loskaa. Lumen sulaminen ja sateisuuden lisääntyminen tekevät päivistämme pimeämpiä, apaattisempia ja kiukkuisempia. Toisaalta mieliala ei ole yksin ympäristöstä kiinni. Entä, jos työpaikoillamme, kodeissa ja kunnanvaltuustossa voimattomuuden surkuttelu vaihtuisi toimintaan yhteisen turvallisuuden puolesta?

Ruoka: halvan kookosmaidon aika on ohi

Loppuuko ruoka Asematunnelista? Tuskin. Sen sijaan Espanjan tomaattisadot ja halvat kookosmaitotölkit voivat tyrehtyä tuotantomaiden kuivuuteen ja kuumuuteen. Kaukaa tuotu kannattaisi korvata lähiruualla ja automarketit lähikaupoilla jo nyt. Kuljetuksilla tulisi olla ilmastolle tuottamaansa vahinkoa vastaava hinta. Tällöin monipuolisen, maistuvan kotimaisen ruuan tekeminen olisi taloudellisesti kannattavaa keskuskeittiöille ja ravintoloille, eikä elukoitakaan tarvitsisi ruokkia ulkomaisella rehulla.

Sähkö: kallista huonoista vai hyvistä syistä?

Fossiilivarannot hupenevat ja kansainvälinen energiapolitiikka kiristyy. Jos valtio lohduttaa kansalaisia subventoimalla energian haaskausta, varat tulevat veroistamme, valtion velasta tai käyttämiemme palveluiden kurjistamisesta.

Jos samat tuet käytetään uusiutuvien edistämiseen, ilmastonsuojelun lisäksi saadaan myös sivuhyötyjä. Öljykriisi ei halvaannuta elämäämme, jos energiaa saa puustakin. Tuulivoimaan liittyvät työpaikat ja vientimahdollisuudet paranevat. Varoja kuluu vähemmän tulonsiirtoihin, ja ehkä Helsingissäkin syrjäytyneiden määrä vähän vähenee.

Uusiutuvat voivat muuttaa tai olla muuttamatta katukuvaa. Off-shore-tuulivoimalat eivät kummemmin näy arjessa. Biovoimalaa voimme päästä katselemaan busseista. Kumpikaan tuskin on Salmisaaren hiilivoimalaa rumempi.

Työ- ja opiskelupaikoissa energiansäästöprojektit voivat aluksi viedä varoja esimerkiksi kalusteiden uusimisesta. Toisaalta tietokoneiden ja valaistuksen järkeistäminen maksaisi itsensä nopeasti takaisin sähkölaskussa. Lämmitysjärjestelmän säädöt voisivat tuoda itsessään mukavammat työskentelyolosuhteet.

Ilmastopakolaisuus muuttaa naapurustoa.

Puolustan reilusti vapaata liikkuvuutta. "Turvapaikkashoppaamisen" vastustajien kanssa meillä on silti yhteinen vihollinen: ilmastonmuutos. Olemme nimittäin yleensä yhtä mieltä siitä, että sotaa, nälänhätää ja oman valtion jäämistä merenpinnan alle joutuu pakenemaan, ja nämä asiat ovat kurjuutta. Juuri niitä ilmastonmuutos lisää.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää maailmanlaajuista politiikkaa. Siksi tarvitaan kykyä kohdata ja ymmärtää toisella puolella planeettaa asuvia. Laaja liikkuvuus ja ihmisten vuorovaikutus ovat ilmastonsuojelun elinehto.

Matkailu: lähelle vai katastrofialueelle?

Välimeren kesälämpötilat käyvät ilmastonmuutoksen myötä sietämättömiksi. Thaimaasta suomalaisetkin voivat tulevaisuudessa tuoda tuliaisina muistoja sääkatastrofien kauhuja. Jos oikeudet siedettäviin päästöihin jaetaan tasan, yhden ihmisen vuosikiintiö kuluu kokonaan lentomatkaan Suomi-Thaimaa-Suomi. Verovapaa lentoliikenne siis tuhoaa monien lentokohteiden matkailuarvot.

Ilmastomyötäinen matkailu sopeutuisi ympäristön todellisuuteen. Matkatoimistosta voisin saada parempia matkatarjouksia Pietariin tai Puula-järvelle. Junamatka Intiaan veisi ehkä kauan, mutta se olisi nykyistä nopeampi, mukavampi ja kiinnostavampi.

Liikenne: lisää raiteita vai tiiliseinä keskelle ruuhkaa?

Öljyntuotanto ei ole kiinni vain tekniikasta. Kärjistyvien sääolojen, kuivuuden ja konfliktien keskeltä öljyä ei ehkä saakaan halvalla. Suomalaisilla voi olla varaa kalliiseenkin bensaan. Entä, jos jollakulla ei joskus olekaan, eivätkä julkisetkaan pelaa?

8 kilometrin kävelymatka räntä-jää-sohjossa Konalasta töihin Vallilaan ei pääse ennätysten kirjaan, mutta se voi silti käydä tarpeettoman raskaaksi. Panostukset julkiseen ja kevyeen liikenteeseen eivät siis vain vähennä päästöjä, vaan luovat myös tasa-arvoa.

Terveyttä: apteekki vastaan ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos lisää alailmakehässä otsonia; fossiilien polttaminen ilmansaasteita. Ne aiheuttavat satoja tuhansia sairauksia ja kuolemia vuosittain Euroopassa. Ilmaston lämpeneminen voi antaa uuden sykäyksen myös otsonikadolle.

Entä, jos kaduilla ei olisikaan yksityisautoja? Se tarkoittaisi vähemmän ilmastopäästöjä ja epäpuhtauksia -- ja mahdollisuutta kuunnella autojen sijaan toisiamme, iPodia tai hiljaisuutta.

Alku vaihtoehdottomuuden politiikalle?

Jo aiheutettu ilmastonmuutos edellyttää muun muassa patoja, säävaroituksia, parempaa veden ja ruuan jakelua sekä terveydenhuoltoa. Vielä toistaiseksi uskallan kuitenkin innostua myös vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja valtavista mahdollisuuksista. Niitä voi soveltaa ilmastokatastrofinkin ehkäisemiseen.

Ilmastonmuutoksen maailma on raaka ja kylmä. Mitä enemmän ilmastoa kiusaamme, sitä enemmän syyttömät ja heikoimmat kärsivät. Politiikasta tulee aidosti vaihtoehdotonta, uutisista yhä turruttavampia ja meistä kyynisiä. Ovatko energian haaskaus, autot, lentoliikenne ja hiilivoima sen arvoisia, että niiden vuoksi kannattaa menettää tulevaisuuden valinnan vapaus?

(Helsingin Vihreiden Nuorten lehteen heinäkuussa 2006 kirjoittamani juttu.)