Kiire tuhoaa politiikan

Demokratialla on Suomessa tulevaisuudessa kolme keskeistä haastetta. Ensinnäkin demokratiaa pitää pystyä ylikansallistamaan, kun kerran talouskin on ylikansallista. Toisekseen ihmisille, erityisesti nyt syrjäytetyille, tulee tarjota sellaisia mahdollisuuksia vaikuttaa, jotka kannustavat heitä osallistumaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Kolmannekseen työtä pitää jakaa useammalle niin, että nyt toimettomuudestaan masentuville löytyy mielekästä työtä, ja nyt liian pitkää päivää tekevät voivat harrastaa muutakin kuin työtä - esimerkiksi osallistua yhteiseen päätöksentekoon.

Miksi aikapolitiikka on tärkeää? Koska yhteiskunta monimutkaistuu, joten asioiden hoitamiseen tarvitaan enemmän aikaa, enemmän ihmisiä ja enemmän ideoita. Minulla on useampi tuttu, joka hoitaa samaan aikaan päivätyötä esimerkiksi eläinlääkärinä, palkatonta puolipäivätyötä kaupunginhallituksessa ja elämän läpäisevää pienten lasten yksinhuoltamista. Näillä ihmisillä on juuri sellaista tarmoa, kokemusta, tietoa ja sellaisia arvoja, joita tarvittaisiin myös eduskunnassa.

Eduskuntavaalien alla heidän pitäisi ehtiä olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Yhtälö on yksinkertaisesti mahdoton, jos haluaa oikeasti ymmärtää asioita, joihin ottaa kantaa. Viime kädessä on kyllä mahdollista näkyä valtuustossa, kaduilla, lehtien palstoilla, blogeissa, verkkosivuillaan, ystävien parissa ja verkkofoorumien keskusteluissa, jos haluaa. Bussimatkalla seminaariin ehtii ehkä lukea muutaman lehden tai jonkun raportin executive summaryn. Mutta ei jää aikaa ajatella, ei kuunnella, ei kritisoida omia kantojaan. Kannat poimitaan avustajilta ja asiantuntijoilta, vaikka poliitikon tärkein tehtävä on juuri pysyä yhtä aikaa avoimena ja kriittisen epäluuloisena kaikkia tietolähteitään kohtaan.

Politiikassakin tarvitaan työnjakoa. Taakkaa pitää jakaa useammalle: mieluiten kaikille Suomessa asuville ihmisille. Niiden, joiden koko elämä on politiikkaa, pitää saada keskittyä täysipainoisemmin omimpiin alueisiin. Niiden, joita kukaan ei kuuntele, pitää päästä osallistumaan.

Kyllä, minulla on omakin lehmä ojassa. Sijaistin itse yllätysaikataululla viime vuoden lopulla töissä pari viime kuukautta projektipäällikköämme. Harteillani oli ohjelmiston tuotantokäytön ylläpito ja tulipalojen sammuttelu, uudemman version saaminen tuotantoon sekä testaajien ja yksi kerrallaan loppuunpalavien ohjelmoijien työnjohto. Koko projektia, erityisesti sen suunnittelua ja hallintoa leimasi kauan ennen mukaantuloani vanha kunnon tietotekniikka-alan perussääntö: "Miksi tehdä alusta asti hyvin, kun aina voi tehdä uudestaankin?" Ulapalla vuotavaa laivaa onkin sitten jo vaikeampi korjailla.

Käytännössä hoitelin lopulta myös ohjelmointia itse. Marras-joulukuussa kerrytin yhteensä 180 ylityötuntia, ja tein mm. jouluaaton, joulupäivän ja tapaninpäivän töitä. Ei tietysti olisi ollut pakko, jos olisi halunnut antaa projektin mennä läskiksi. Valitettavasti en ole koskaan ollut kovin hyvä laittamaan projekteja läskiksi. Ymmärtänette, että vaaleille jäi melko vähän aikaa, kun samaan aikaan piti huolehtia omista luottamustehtävistä järjestöissä ja ravata sairaalassa tutkimassa munuaiskiviä.

Ja blogin pariin ehdin takaisin nyt, kun olen saanut kotisivut sellaiseen pisteeseen, josta äänestäjä voi saada jotain irtikin, vastannut 7 vaalikoneeseen ajan kanssa, tehnyt esitteet, suunnitellut ja taitattanut lehtimainoksia, siivonnut makuuhuoneeni villakoirat ja pessyt kertyneet pyykkini. En osaa sanoa, ovatko ajatukseni kovin mielenkiintoisia muutenkaan, mutta vaalihumussa säännöllisten lukijoiden saaminen blogiin 50 päivässä on erityisen epätriviaali tehtävä, jos takana on usean kuukauden hiljaisuus.

Teknologian kehittymisen pitäisi tarjota ihmisille ennennäkemättömästi aikaa viestiä keskenään, hioa ajatuksia ja kehittää yhteisiä harrastusprojekteja. Jos viime vuosisadan alun tehdastyöläinen kuulisi siitä, mitä mahdollisuuksia meillä on ja mihin käytämme ne, hän ei varmaankaan tietäisi, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kiire on ympäristöongelma ja kiire on hyvinvointiongelma. Ennen kaikkea kiire uhkaa tappaa politiikan niin, että emme ehdi kehittää yhteiskunnallisia ratkaisuja kiireen vähentämiseksi.

Sipoo&Helsinki: Parempaa demokratiaa

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti kesäkuussa juuri ennen kesälomiaan esittää salamaratkaisuna valtioneuvostolle, että osa läntisestä Sipoosta liitettäisiin Helsinkiin. Päätös kirvoitti kaksi keskustelua.

Ensinnäkin syntyi ihmettelyä siitä, miten valtuusto pystyy ottamaan kantaa laajaan kysymykseen, joka esiteltiin valtuutetuille pari tuntia ennen kuin siitä piti päättää. Kenties jotkut valtuutetut olivat saaneet omia reittejään riittävästi tietoja aiheesta etukäteen; ja olihan asiaa puitu jo kauan. Silti demokratia edellyttää yleisessä tapauksessa parempaa valmistelua ja kaupunkilaisten edustajille mahdollisuutta perehtyä asioihin.

Ymmärrän sen, että hyvänäkin pitämäni tyyyppi voi tuntea houkutusta hoitaa oikeana pitämänsä päätös rivakasti ja sujuvasti, erityisesti, jos reunaehdot ovat hankalat. Ongelma tässä on se, että silloin pudottaa itseltään moraalisen pohjan arvostella muiden tekemisiä. Entä, jos seuraavalla kerralla joku käyttää samoja menettelytapoja tuodakseen päätettäväksi enemmistön diktatuurilla jotakin, josta aiheutuukin arvaamatonta haittaa ihmisille?

Minä, Tapio Laakso ja Outi Alanko-Kahiluoto otimme asiaan kantaa, koska halusimme puolustaa demokratiaa. Tiedotteemme alla.

---

Hyvä päätöksenteko edellyttää avoimempaa valmistelua

Kannanotto
22.6.

Helsingin Vihreiden puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Tapio Laakso ja Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Heikki Korpela kritisoivat Helsingin ja Sipoon kuntarajan muuttamishakemukseen liittynyttä salailua ja hätäilyä. Puheenjohtajat katsovat, että kuntarajojen muuttaminen näyttää sinällään tuovan paljon hyviä mahdollisuuksia Helsingin seudun kehittämiselle. Kaupunginvaltuuston pikapäätös tärkeässä asiassa ei kuitenkaan jättänyt helsinkiläisille mahdollisuuksia esittää omaa kantaansa asiaan tai valtuutetuille perehtyä siihen.

Valtuuston keskiviikkoinen päätös esittää valtioneuvostolle Sipoon lounaisosien liittämistä Helsinkiin oli paraatiesimerkki huonosta päätöksentekokulttuurista. Vihreiden puheenjohtajien mielestä valtioneuvostolle tehdyn hakemuksen käsittelyssä tuleekin jatkossa kiinnittää erityistä huomiota avoimeen kansalaiskeskusteluun ja kansalaisten osallistumiseen.

"Demokratia ja avoin päätöksenteko edellyttävät avointa valmistelua. Salassa valmisteltu esitys Sipoon länsiosien liittämishakemuksesta lähetettiin valtuutetuille vain muutamaa tuntia ennen valtuuston kokousta. Jos päätös on oikea, miksei sitä voitu valmistella avoimesti? Kyse on hakemuksesta, jonka vaikutukset voivat ulottua vuosikymmenien päähän. Tällainen toiminta ei tarjoa tilaa kunnolliselle asiaan paneutumiselle eikä aidolle kansalaiskeskustelulle", huomauttaa Outi Alanko-Kahiluoto.

"Kaupunginhallitus on luvannut, että Sipoosta liitettävillä alueilla huolehditaan myös arvokkaiden metsien suojelusta ja että asumisen rinnalla kehitetään ja vaalitaan hyviä virkistysalueita. Nämä lupaukset tulee todella pitää täysimääräisesti. Kaupungin päättäjät voisivat lunastaa uskottavuutta lupauksilleen kohentamalla päätöksentekonsa avoimuutta", Heikki Korpela toteaa.

"Helsingin seudun yhteistyö paremman elinympäristöjen suunnittelun ja liikenteen puolesta on sinällään elintärkeää ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyössä on kuitenkin korostettava demokratiaa, avoimuutta ja kansalaisten luottamuksen hakemista, ei purettava niitä. Hyviäkään asioita ei pidä jyrätä läpi demokratian ja avoimen päätöksenteon kustannuksella -- ei Helsingin rajojen kohdalla eikä muussakaan kuntien uudistamisessa", Tapio Laakso huomauttaa.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto, gsm 041 522 4272
Tapio Laakso, gsm 050 325 0074
Heikki Korpela, gsm 040 848 6022

Demokratiaa EU:n perustaksi [toukokuu]

Toukokuussa luovutettiin kansanäänestyskampanjan keräämät 50 000 nimeä. Kansalaisten omasta aloitteesta ja aktiivisuudesta lähtenyt vaatimus kertoi siitä, että kansalaiset olivat valmiita ottamaan selvää ja ottamaan kantaa EU:n perustuslailliseen sopimukseen.

Itse äänestäisin nykytilanteessa perustuslain puolesta, vaikka toivoisin paljon parannuksiakin. Elämme maailmassa, jossa tieto, ihmiset, investoinnit ja materiaali- sekä palveluvirrat liikkuvat yli rajojen; siksi tarvitaan myös rajat ylittävää politiikkaa, kuten EU:ta. Kansanäänestystä haluan siksi, että minusta on tärkeää, että eurooppalaisuutta rakennetaan kansalaisten tasolla ja yhteistyöllä -- mieluiten yhteiseurooppalaisella kansanäänestyksellä kaikissa maissa.

EU:n päätöksenteon perusta ei voi olla pelkkä tieteellis-tekninen asiantuntijoiden analysoitavaksi jätettävä kysymys, hallinnollinen muistio. EU:n päätöksenteon täytyy perustua yhteisiin eurooppalaisiin perusarvoihin, ja silloin näillä arvoilla täytyy olla eurooppalaisten kansalaisten julkilausuttu hyväksyntä. Eurooppalaiset itse luovat eurooppalaisuutensa, eivät valtionpäämiehemme. Ihmisten sitoutuminen yhteisiin päätöksiin helpottaa myös niiden käytännön toimeenpanoa ja läpiviemistä.

Kansanäänestys yleisemmin antaa kansalaisille vastuuta yhteisistä päätöksistä ja sitouttaa heidät niihin. Kun on vastuuta, on myös halu ottaa selvää ja tehdä järkeviä päätöksiä. Kannattaa vilkaista Sveitsiin.

Lisäksi kansanäänestys kannustaisi kaikkia osapuolia käymään laajaa julkista keskustelua ja purkamaan vaikeat asiat ymmärrettäviksi. EU:n kohdalla se olisi mahdollisuus muuttaa gallupit "sen puolesta" ja "sitä vastaan" kunnon keskusteluiksi. Miten Euroopan unioni vaikuttaa arkipäiväämme ja mitä toivoisimme sen olevan ja tekevän? Politiikkaan tarvitaan paljon kaivattuja linjanvetoja; asioita tulisi korostaa henkilöiden sijaan; tärkeät asiat tulisi tuoda kabinettien kähminnästä julkisuuteen ja kahvipöytiin.

Myös maailman orastaville demokratioille tarvitaan esimerkki siitä, että uskomme kansanvallan tehokkuuteen ja hyvyyteen. Muuten suuterin lapsilla ei ole kenkiä, ja panoksemme muiden maiden demokratisoitumisprosesseissa ovat tekopyhää, epäaitoa hurskastelua. Meidän tulee itse osoittaa ensi askel kohti aitoa ylikansallista demokratiaa.

Tietenkin on mahdollista, että kansalaiset "erehtyisivät" äänestäessään. Kaikki voivat tehdä vääriä päätöksiä -- niin poliitikot kuin kansakin. Kun huonoista poliittisista päätöksistä kärsivät kuitenkin määritelmällisesti kansalaiset ja heidän joukossaan heikoimmat, eikö juuri heidän pitäisi voida ottaa niistä vastuuta? Virheistä voi oppia.

Eduskunta liikkuu ratifioimisen kohdalla selvästi eri kannalla kuin minä. Olen odottavalla kannalla.