0,7 = 13 ja 12 = 19

Outokumpu: 0,7 TWh = 13 TWh

Outokumpu on ilmoittanut, ettei se aio tuplata ferrokromin tuotantoa ilman omaa, Fennovoiman uutta ydinvoimalaa. Lapin Kansan (20.2.) jutun mukaan tuplaus nostaisi Tornion tehtaiden sähkön tarvetta 3,0 TWh:sta (sisältää jo tehdyt investoinnit) 3,7 TWh:iin. Artikkelissa väitetään, että "yhden uuden ydinvoimalan tuotanto voitaisiin käyttää jo pelkästään Tornion tehtailla".

Olkiluodon kolmosreaktorin vuosituotoksi on arvioitu 12,5 - 13 TWh. Yleensä ydinvoiman puolustajat ovat pitäneet suurta sähköntuotantokapasiteettia ydinvoiman hyvänä puolena. (Omasta mielestäni suureen ilmastopäästöttömän sähköntuotannon kapasiteettiin voi tilanteesta ja toteutuksesta riippuen liittyä käytännössä sekä positiivisia että negatiivisiä piirteitä, joista ehkä joskus toiste enemmän.)

Tuskin nyt ydinvoimalan rakentaminen kuitenkaan niin halpaa on, että 10 TWh sähköä kannattaa haaskata siirtohävikkiin, tai mihin ikinä Olkiluoto tai Lapin Kansa nyt sitten onkaan sen ajatellut kuluvan.

Ydinenergianuoret: 2012 = 2019

Lauantaina Lapin Kansassa oli Ydinenergianuorten mielipidekirjoitus, joka sisälsi samanlaisia laskutoimituksia. Ensin jutussa huomautetaan, että päätökset pitää tehdä ajoissa, koska ydinvoima on niin hidasta rakentaa. Niinhän se onkin. Olkiluodon kolmosreaktorista jätettiin hakemus 2000. Se valmistunee 2011, myöhässä ja aiheutettuaan sähkönkuluttajien edustaja ElFin mukaan merkittäviä kuluja sähkönkuluttajille sekä vientiluottotappioita Ranskan valtiolle.

Samassa jutussa puhutaan Kioton sopimuskauden velvoitteista. Kioton sopimuksessa on toistaiseksi sovittu siitä, miten päästöjä vähennetään vuoteen 2012 asti. (Pidempi sopimus olisi hyvä, ja toivottavasti sopimukselle saadaan jatkoa. Jatkokauden nimenä ei kuitenkaan kannattane selvyyden vuoksi käyttää "Kioton sopimuskautta".)

Jos vuonna 2008 jätettäisiin hakemus uudesta ydinvoimalasta, joka voisi valmistua ehkä hyvällä tsägällä 2019, miten se auttaisi vuoden 2012 päästöjen vähentämisessä? Uusiutuvien ja energiatehokkuuden edistämistä haittaamalla, eli lisäämällä päästöjä. Jos markkinoille ennakoidaan tulevan paljon halpaa energiaa, kannustimet rakentaa muita voimaloita tai asentaa taajuusmuuttajia totta kai vähenevät.

Lopuksi Ydinenergianuorten jutussa huomautetaan, että suomalainen energiateollisuus on työllistävää, veroja maksavaa teollisuutta, vaikka energia vietäisiin ulkomaille.

Niin totta maar onkin, mutta ei ydinvoima ole suomalaista. Viidennen ydinvoimalan rakentaa ranskalais-saksalainen yhteenliittymä saksalaisella lainarahalla ja Ranskan valtion vientituilla käyttäen japanilaista teknologiaa, intialaista suunnittelua, puolalaista työvoimaa ja australialaista uraania.

Jos energiaan sijoitetuilla euroilla haluaa hyödyttää erityisesti työllisyyttä ja vieläpä kotimaista työllisyyttä, rahat kannattaa pistää nimenomaan työvoimaintensiiviseen teknologiaan, ja omavaraisuuden kannalta kotimaisiin raaka-aineisiin.

Eduskunnan ilmasto- ja energiakeskustelu: "Kehityskelpoinen, 6+" [kesäkuu]

Talousvaliokunta antoi eduskunnalle kesäkuun alussa mietintönsä hallituksen tekemästä energiaselonteosta. Mietintö oli pieni, mutta riittämätön korjausliike oikeaan suuntaan.

Ensinnäkin valiokunnan ponsien jälkeenkin energiaselonteossa on keskeinen puute: unohdettiin, että olemme osa maailmaa. Millä eväillä houkuttelemme ilmastonmuutoksen torjumiseen mukaan nopeasti kasvavat kehitysmaat? He kyllä odottavat nälkäisinä meiltä tärkeitä. "Hoidelkaa te ilmastonmuutos, me lähdetään bilettämään" ei auta pitkälle. Myös yhdysvaltalaiset osavaltiot, kaupungin ja laaja kansalaisliikenne tarvitsee tukemme.

Ilmastotalkoisiin tarvitaan annos jälleenrakennuksen henkeä: me osaamme, me näytämme mallia, me kehitämme ratkaisuja. Kuten sodanjälkeisestä jälleenrakennuksesta, tästä asenteesta olisi jo ihan puhtaan taloudellistakin hyötyä meille. Portugaliin on rakennettu vuodessa yhtä paljon tuulivoimaa kuin Suomessa on yhteensä; Intiassa tuulivoimaa on seitsemän kertaa Suomea enemmän; Kiinassa himotaan taajuusmuuttajia. Jos haluamme myydä näihin maihin tuuli- ja bioenergiaosaamistamme sekä energiansäästöteknologiaa, tarvitsemme kotimaisia referenssejä ja kaupallisia ratkaisuja omalla maaperällämme.

Toisekseen vakavinta tämän ajan uhkaa, ilmastonmuutosta, ei vieläkään otettu riittävän vakavasti. Paljon puheita, mutta kun tuli tekojen aika, tilattiin ohjelmia ja selvityksiä -- ei määräaikoja tai määrällisiä tavoitteita. Ratkaisuja on, mutta tarvitaanko rataverkoston pelastamiseen todella vain uutta selvitystä? Tai matalaenergiarakentamiseen?

Eduskunnassa keskustelu valiokunnan mietinnöstä kääntyi paatokselliseksi pauhaamiseksi vanhoista kiistakapuloista. Kun olisi pitänyt puhua kokonaispaketista, jäätiin jankkaamaan kestämättömistä, marginaalisista tai suorastaan haitallisista energiantuotantomuodoista. Ydinvoima: ei sovi globaaliksi ratkaisuksi ilmastonmuutokseen. Edellyttäisi käytännössä viikottaisia voimaloita eri puolille maailmaa, eikä silti riittäisi päästövähennysten rungoksi. Vuotoksen allas: tuottaisi melko vähän energiaa ja itse asiassa lisäisi päästöjä. Turve: uusiutumisvauhti ilmaston kannalta merkityksetön.

Kirjoitin ViNOlle kannanoton, jossa kannustimme eduskuntaa suurempaan ilmasto-optimismiin ja kestävien työpaikkojen, viennin ja energiaomavaraisuuden tukemiseen käsien heiluttelun sijaan.

Venäläistä ympäristöaktivismia; Lemmenlaivalla; miksi kompastua kynnykseen? [huhtikuu]

Kansalaistoiminta on korvaamaton ideamylly

Huhtikuussa kävin myös Tampereella juontamassa venäläisen ympäristöaktivistin Sergei Haritonovin ja kansanedustaja Oras Tynkkysen tähdittämän keskustelutilaisuuden. Haritonov kertoi erityisesti Sosnovi Borin ydinvoimalan turvallisuusongelmista ja venäläisen aktivismin tilasta. Haritonovin mukaan aktivistit ovat hajaantuneet ja riitaantuneet Venäjällä vallasta kilpaileviksi blokeiksi. Jos hänen arvionsa pitää paikkansa, raa'at yhteiskunnalliset olot eivät ilmeisesti ole vapaalle kansalaistoiminnallekaan kovin hyvä kasvualusta.

Oras taas puhui kansalaistoiminnan tärkeydestä ja muistutti, miten suuri osa nykypäivän hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista aina mustien ja naisten äänioikeudesta kelvollisiin työoloihin on saavutettu juuri kansalaistoiminnalla. Ilman kansalaisten syöttämiä ideoita, haasteita ja ääniä erilaiset edustukselliset koneistot ovatkin aika onttoja ja velttoja. Lopuksi mutusteltiin ideoita esimerkiksi suomalais-venäläisestä aktivistivaihdosta ja toinen toisiltamme oppimisesta.

Hallitusneuvotteluissa ei kannata tavoitella kynnyksiä, vaan hyvää hallitusohjelmaa

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg kertoi huhtikuussa sanomalehti Kalevalle, ilmeisesti lehden suureksi yllätykseksi, että Vihreät eivät ajakaan tavoitteita vain asettamalla hallituskynnyskysymyksiä ennen hallitusneuvotteluita. Emme esimerkiksi kuvittele, että kehitysyhteistyömäärärahat nousevat 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta tai uuden ilmastoteknologian yritykset ja työpaikat synnytetään Suomeen tekemällä asioista etukäteen kynnyskysymyksiä. Emme myöskään sano muille puolueille, että jos haluatte päästä edes kysymästä Vihreitä hallitukseen, laittakaa hallitusohjelmaan jotakin ydinvoiman lisärakentamisesta.

Politiikka on kompromissien taidetta (tai miksei vaikka insinöörin työtä). Emme ole emmekä halua olla muita kummempia diktaattoreita tässä asiassa. Siksi Vihreiden hallitusyhteistyön tavoite on vaikuttaa neuvotteluilla siihen, että seuraavalle hallitukselle saadaan kokonaisuutena hyvä, kunnianhimoinen hallitusohjelma. Jos vaikuttaminen onnistuu ja äänestäjämme antavat siihen pelikortteja, valtuustomme ja eduskuntaryhmämme varmaankin päättävät osallistua myös itse hallitukseen. Mutta emme me ole erityisen kiinnostuneita kynnyskysymyksistä. Eihän niitä kysytä Kokoomukselta tai Demareiltakaan.

Juuri tällaisen hallitusohjelmahaasteen muille puolueille ViNO sitten tässä keskustelussa esittikin. Kirjoitin ViNOlle ympäristöryhmän vetäjänä tiedotteen, jossa painotimme sitä, miten keskeinen hallituskysymys uusiutuvat ja energiansäästö ovat.

Ilmastonmuutoskeskustelu ei saa olla pelkästään keskustelua ydinvoimasta: sen tulee olla keskustelua päästövähennyksistä. Sen sijaan tulee keskustella erilaisista skenaarioista, joilla Suomi voi olla mukana rajoittamassa ilmastonmuutosta siedettävälle tasolle. Jos joku esittää skenaarion, jossa Suomi toteuttaa tähän tarvittavat päästövähennykset ja jossa on mukana lisäydinvoimaa, sitten voidaan keskustella sen realistisuudesta ja paremmuudesta muihin verrattuna. Pelkällä ydinvoimalla ei kuitenkaan mitenkään voida ratkaista maailman energiaongelmia: yksi uusi ydinvoimala Kiinassa per viikko on absurdi skenaario mm. taloudellisista, turvallisuus-, teknisistä ja ydinpolttoaineen riittävyyteen liittyvistä syistä. Kysymys ei siis ole siitä, ratkaiseeko ydinvoima ilmastonmuutoksen, vaan siitä, onko se osaratkaisuna hyödyllinen tukemaan uusiutuvia ja energiansäästöä vai ei.

Toistaiseksi poliittisella pöydällä tiekartaksi riittäviin päästövähennyksiin Suomessa on vain vihreiden ohjelma. Siinä ei ole mukana ydinvoimaa yksinkertaisesti siksi, että päästöjen vähentämiseksi on riittävästi parempia vaihtoehtoja. Haaste on siis yhä auki.

Lemmenlaivalle hieman turvaa

Vappuaattona olin demariystäväni Jani Ryhäsen kanssa jakamassa Loveboat-nimisellä lesbo- ja homoristeilyllä turvaseksimateriaalia pian Tampereen-reissuni jälkeen. Risteilyn nimi oli aiemmin "Munaristeily": kuten nimestä saattaa arvailla, osa ihmisistä tulee hakemaan seksiseuraa, osa loveboatin nimen mukaisesti suurta rakkautta, osa biletystä vapaamielisessä seurassa, ja monet varmaan avoimin mielin tavoitteitaan sen kummemmin edes pohtimatta.

Miten sinkku streittari viihtyy tällaisissa homopirskeissä? Ihan passelisti. Varhaisina teinivuosinani suhtauduin moniin homoalakulttuurin piirteisiin ja erityisesti erilaisiin vapaisiin seksisuhteisiin pidättyväisesti, osin katolisen taustani ja osin ehkä luonteenikin takia. Vanhemmiten on ollut vapauttavaa huomata, ettei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista kaikissa ikävaiheissa ja kaikissa tilanteissa.

Osalle niin homoista kuin heteroista sopii seksi ilman elinikäistä rakkausavioliittoa -- ja monille elinikäisestä rakkausavioliitosta tulee jossain vaiheessa seksitön. Luonteva suhde kumpaankin asiaan lienee sellainen, ettei niitä tarvitse kauheasti erikseen edes pohtia, eritellä ja korostuneesti "suvaita". Kunhan teemme sen, mitä teemme, turvallisesti ja toisiamme kunnioittaen.

Risteilyllä, kuten minusta yleensä risteilyillä, ei ollut erityisen hiprakkaisen hauskaa, mutta vappuaaton ohjelmaksi se tuntui ihan mielekkäältä.