Viherpesua

9.8. julkistettiin uusi vihreiden ilme, joka oli minusta terävä, raikas ja moderni. Senkin kanssa on kiva tehdä töitä. "Viherpesua", eli tilaisuutta, jossa ulkoasu ja uusi nimi "Vihreät" (korvaa käytössämme arkaaisen "Vihreän liiton") julkistettiin, olisi tosin voinut mainostaa enemmänkin juuri omillemme. Olisi ollut kiva saada vielä enemmän yhteishenkeä myös ulkoasu-uudistuksesta kertomiseen.

Samalla viikolla lanseerattiin myös uudistunut Vihreä Lanka. Myös sen taitto oli mukavan tuore ja ilmava. Tärkeimmältä tuntui, että kun yleensä lehdistä tulee lukeneeksi vain pienen osan jutuista otsikoiden perusteella, tällä kertaa luin jokaikisen alusta loppuun. Jos ei lehden linja muutu, pitänee sopeutua siihen, että perjantainen lehdenluku on vastakin erilaista kuin ennen.

Maapallo: ei logo, vaan politiikkaa

Minusta myös maapallon tiputtaminen logosta oli hyvä idea. Ei siksi, ettenkö puolustaisi rajat ylittävää politiikkaa ja koko maailman sekä sen tulevaisuuden huomioimista, vaan siksi, että se on logona hankala.

Maapallo on aina monimutkaisempi kuin kuvat siitä. Kun ajamme maailmanlaatuista politiikkaa, meidän pitää päästä ihmisten lähelle asioihin, joita maapallo heille tarjoaa ja joita sen vaaliminen heiltä vaatisi. Puhutaan mieluummin lampuista, pyöräteistä, tuulivoimaloista, kyläkaupoista, terveydenhoitajien koulutuksesta, työvoimatoimiston sivujen käytettävyydestä, veroprosentista, ikkunoiden tiivisteistä ja lähikirjastoista.

Politiikassamme maapallo säilyy. Kuten Ari Heikkinen tiivisti, se tulee olemaan pääasiallinen suojelukohteemme jatkossakin.

Lisäksi turhan symboliikan puute voi minusta olla hyvä asia juuri Vihreiden jäsenpohjan laajentamisen kannalta. Monelle vetovoimaisuuttamme lisää juuri ajatus siitä, ettei tarvitse sitoutua johonkin "yhteisöön" vaan ajettaviin asioihin.

Esimerkiksi itse voisin elää ruiskukkamaisen tai ruusumaisen symbolin kanssa, mutta ehkä vähän kiusaantuneena. En minä EU:stakaan halua hymnejä ja lippuja vaan parempaa politiikkaa.

Säpsähdys

Demarinuorille säpsähtivät meitä. Viestiikö tämä siitä, että kilpailijat pelkäävät onnistumistamme? Se voi olla omahyväinen tulkinta, muttei ehkä aivan perätön. Kuulemma demarinuoret ovat syytäneet ilmoille hassuja tiedotteita aiemminkin: esimerkiksi täysin spontaanisti ViNOn vanhasta periaateohjelmasta. Mikäs siinä: kyllä meidän nahkamme huumoria kestää.

Puheenjohtajamme puheen sisältö oli oikeita asioita. Ihmiset tuntevat olevansa keskellä pelottavia muutoksia ja sellaisten kilpailua erilaisten elämän asioiden kanssa, joista ei pääse ottamaan taukoa: uralla etenemistä; työpaikan vaihtamista; eläkepommin välttämistä; teknologian kehityksen seuraamista; jatkuvaa kouluttautumista; menestyvänä, onnellisena ja myyvänä esiintymistä; maailman kasvavalta pahoinvoinnilta, köyhyydeltä, ilmastonmuutokselta ja sodilta piiloutumista. Vihreä muutos ei ole pelottava muutos siksi, että se itse tuo turvallisuutta. Vihreille tämä ei ole uutta. Silti samoja asioita pitää jaksaa toistaa: vain niin niistä voi tulla totta. Jos demarit eivät ymmärrä näitä, pitänee katsoa itseään peiliin: miten asioita voisi vielä kirkastaa ja selkeyttää?

Oikeita sisältöjä

Öljyriippuvuuden katkaiseminen liikennepoliittisella ohjelmallamme, vähentämällä liikkumisen tarvetta, kohentamalla joukkoliikennettä ja parantamalla autojen matkustus- ja polttoainetehokkuutta on minusta varsin "sisällökästä". Ilmastonmuutoksen torjuminen säästämällä energiaa uudella tekniikalla ja panostamalla sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä bio- ja tuulivoimaan on minusta oikea sisältö. Prekaarien aseman parantaminen perustulolla, jolla yhdistetään toimeliaisuuteen kannustaminen ja ihmisten perustoimeentulon takaaminen, on minusta oikea sisältö. Onko bemarinuorten tiedotteessa kyse siitä, että ne ovat vääriä sisältöjä, vai että niitä ei ymmärretä?

Yhtä mieltä ja eri mieltä

Mielenkiintoisinta oli, että SD-nuoret tarttuivat juuri "erimielisyyksiimme". Itse en, yllättäen, tunne olevani kovin erimielinen muiden vihreiden kanssa.

Erimielisyyksillä on ja tulee olemaan vihreissä paikkansa: emme ole keskuskomitean hallinnoima koneisto. Ehkä silti meidän kannattaisi muistaa näyttää ulospäin se, mikä vihreille itselleen on itsestään selvää: useimmista asioista olemme yhtä mieltä. Tavoittelemme olennaisesti samaa maailmaa. Välillä erimielisyydet kannattaisi, draaman kaaren kannalta, ehkä yrittää saattaa johonkin loppuun paiskaamalla välillä kättä.

Jos potentiaaliset kannattajamme, äänestäjämme ja yhteistyökumppanimme eivät huomaa, että luotamme toisiimme, miten ihmeessä pystyisimme vakuuttamaan heidät siitä, että heidänkin kannattaisi?