Pride: Sateenkaaren vihreällä raidalla

Kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettiin Helsinki Pride: tapahtuma, jolla tehtiin seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuutta näkyväksi ja pyrittiin lisäämään avoimuutta ja moninaisuuden hyväksymistä yhteiskunnassa. Osallistuin tapahtumaan järjestämällä Pride-marssille vihreän ryhmän ja viemällä yhteen seksiliikkeeseen ja homoravintoloihin turvaseksimateriaaleja.

Moni kysyy, mihin enää tarvitaan marsseja ja tapahtumia, kun on jo parisuhdelaki ja syrjintäsuoja. Ne ovatkin tärkeitä poliittisia edistysaskelia. Hyvään arkeen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin pelkkiä säädöksiä: ympäröivien ihmisten hyväksyntää, itsetuntoa ja mahdollisuus iloita omasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Pride-kulkue antaa kasvot moninaisuudelle ja kannustaa ihmisiä nauttimaan itsestään.

Priden pääjuhlapäivänä demarit perustivat Pinkkiruusun, jonka tarkoitus on syventyä erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin ja arjen kysymyksiin. Demari-lehden entinen päätoimittaja valitti hetimiten kolumnissaan Pinkkiruusun "ylikorostuneesti vellovasta lesbo-ja homokohkaamisesta", joten yhdistystä ilmeisesti myös tarvitaan demareissa. Toivottavasti Pinkkiruusu onnistuu tuomaan seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvät kysymykset lähelle demareiden -- ja muidenkin ihmisten -- arkea, vaikuttamaan yhden pääpuolueemme päätöksiin ja nostamaan esiin esimerkiksi Puolan ja Venäjän ihmisoikeusongelmia.

Priden pääjuhlan aamuna olikin mielenosoitus Venäjän suurlähetystöllä universaalien ihmisoikeuksien puolesta. Levitin Oraksen minulle lähettämää osallistumisvinkkiä eteenpäin, mutten tiedä, pääsikö paikalle kukaan.

Vihreät ovat aktiivisimmin puhuneet moninaisuuden puolesta koko olemassaolonsa ajan. Emme halunneet jäädä kaappiin vaiti, vaan tulimme omine tunnuksinemme Pride-marssille muistuttamaan, että Pridea tukevat myös moninaiset poliittiset liikkeet. Käytän tässä me-muotoa todellisuudessa hieman abstraktissa merkityksessä: en ollut itse paikalla, vaan Maan ystävien kesäkiertueen avauksessa. Mainostin marssia kuitenkin ystävilleni ja sähköpostilistoille sekä tein Nu-HeVin varapuheenjohtaja Maria Halosen kanssa banderollin "Sateenkaaren vihreällä raidalla". Pride-juhlassa jaettiin myös ViNOn ja Helsingin Vihreiden yleisesitteitä sekä Vihreiden tasa-arvoaiheisia lennäkkejä.

Lisäksi ViNO ja Anni Sinnemäki osallistuivat Puolan vihreiden kutsusta kesäkuussa Varsovan Prideen, ja vaativat homoille ja lesboille ihmisoikeuksia koko Eurooppaan. Tapahtumaa varjosti etukäteen Puolan äärioikeiston uhka. Kansanedustaja Wierzejski oli esimerkiksi kehottanut virkavaltaa hakkaamaan marssijoita. Itse olin aiemmin lupautunut kyseisenä viikonloppuna Asikkalaan puhumaan Prometheus-leirille, joten en valitettavasti päässyt Varsovaan.

Kansainvälinen paine tehosi: kulkueelle annettiin järjestämislupa noin viikkoa ennen tapahtumaa, ja äärioikeisto peruutti vastamielenosoituksensa. Marssi oli lopulta menestys: suuri; iloinen; värikäs; ja ennen kaikkea olemassa olonsa osalta tunnustettu. Ainakin viimeksi mainittua kai itse kukin meistä haluaa olla.