STT:n mukaan punamultahallitus, puhemiehenään kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ei hyväksy EU:lle tiukkoja päästövähennystavoitteita. Hallitus ei siis usko suomalaiseen puhtaan teknologian osaamisen mahdollisuuksiin. Sen sijaan punamultahallitus odottaa, että köyhä Intia tai Bushin Yhdysvallat tekisivät ensimmäisen aloitteen kansainvälisissä ilmastotalkoissa. Kaiken lisäksi hallitus ei usko edes keskustalaisen think tankin sanomaa: enemmistö suomalaisista on valmis jopa EU:n yksipuolisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi.
Hallituksen mukaan meillä ei ole varaa päästövähennyksiin. Toisin sanoen hallitus ei usko, että suomalaisella tuulivoimalla, bioenergialla, taajuusmuuttajilla, prosessiautomaatiolla ja kaukolämmön lisäämisellä voitaisiin vähentää päästöjä, luoda työpaikkoja sekä vientimahdollisuuksia ja kehittää kestävää hyvinvointia[1]. Sen sijaan meillä on varaa jarruttaa ilmastoneuvotteluita, hukuttaa saarivaltioita, tuomita miljardeja ihmisiä vesipulaan ja suistaa maailmantalous pahimpaan lamaan 30-luvun jälkeen. Miten on, Matti Vanhanen, pitääkö Suomen vähätellä ilmastonmuutosta ja mahdollisuuksiaan torjua sitä vai ei?
Ei sopimuksia Intian kanssa tehdä sillä, että räksytetään, että jonkun muun pitää tehdä jotakin[2]. Meidän pitää osoittaa, että olemme sitoutuneita, ottaa ensimmäinen askel ja kehittää ratkaisuja, joihin myös muut voivat tarttua. Myös Yhdysvaltojen edistykselliset piirit kuten osavaltiot, yritykset ja presidenttiehdokkaat odottavat kieli pitkällä Euroopalta tukea ilmastosopimusten kehittämiseksi. Kannatan lämpimästi neuvotteluissa myös kovia keinoja, kuten ilmastotullien tai Kioto-verojen uhkaa tuotteille, joita kehitetään Yhdysvalloissa epäreilulla kilpailuedulla. Euro on hyvä neuvottelija.
Mutta lisäksi tarvitaan omaa johtajuutta, eri osapuolten kantojen välittämistä, valmiutta etsiä konsensusta, ja ennen muuta tarvitaan ratkaisuja, ratkaisuja ja ratkaisuja. Ilmastonsuojeluratkaisuja ei kehitetä sillä, että pistetään pää pensaaseen ja odotetaan, että insinööri vähän pyörittelee laskutikkua laboratoriossa. Kustannukset saadaan alas, kun käärimme hihat ylös ja alamme rakentaa. Se edellyttää suurta määrää tilauksia, jotta valmistajat saavat sarjatuotannon käyntiin, ja urakoitsijat oppivat homman.
Jotta nämä hommat saadaan maailmalle, tarvitaan myös kotimarkkinoita. Esimerkiksi SITRAn Jukka Noposen mukaan "keskeinen haaste monille suomalaisille puhtaita energiateknologioita tarjoaville yrityksille on kotimarkkinoiden puutteellisuus." Ja, VTT:n tutkimusprofessori Ilkka Savolaisen mukaan, "pelkkä teknologian kehitys ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan ohjauskeinoja, jotka edistävät tehokkaan tekniikan käyttöönottoa sekä muuttavat taloutta ja kulutusta vähäpäästöiseen suuntaan."
Näin tehtiin hiilivoiman kanssa, näin tehtiin ydinvoiman kanssa, miksi meillä ei ole kanttia tehdä näin energiatehokkuuden ja uusiutuvien kanssa? Näiden modernien ratkaisujen kanssa voimme ottaa käyttöön moderneja, markkinapohjaisia tapoja luoda kysyntään vetoa, kuten uusiutuvien hintatakuujärjestelmää, päästökauppaa, energiapalveluyhtiöiden lainoittamista, innovatiivisempia energiansäästösopimuksia, reaaliaikaista sähkön hinnoittelua, julkisia kilpailutusmenettelyjä ja veroja, joilla ulkoiskustannukset siirretään suoraan hintaan. (Jos nämä jäivät hepreaksi, lukekaa WWF:n Virtaa tulevaisuuteen -energiamalli, linkki alla.)
Jos neuvotteluja nyt jarrutetaan, ilmastonmuutoksen kustannukset jäävät nuorten maksettaviksi. Ilmeisesti edes Jorma Ollilan, maailman johtavan talouslehden Economistin sekä lukuisten jättiyritysryhmien aloitteiden visiot (1, 2) eivät riitä murtamaan kauppa- ja teollisuusministeriön fossiilidinosaurusten luutumia.
Mikä riittää? 20 % vuotuisesta BKT:sta vuosisadan lopulla ilmastonmuutoksen kustannuksiin? 3 miljardia uutta vesipulatapausta? Siinä vaiheessa ei diskonttauksessa ole enää kauheasti järkeä, ei vaikka Kokoomuksen meppi vetäisi naamaansa kahden sentin kerroksen turvepakkelia.
Montako raporttia tarvitaan, että jäärät uskovat, että Suomessa on puhtaan teknologian ja puhtaiden ratkaisujen osaamista, jota voisi käyttää myös Suomessa?
Saatanan tunarit.
[1] Esimerkiksi WWF:n yhdessä elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten kanssa kehittämä Virtaa tulevaisuuteen -malli esittää, miten Suomi voisi vuoteen 2020 mennessä leikata päästöjään 30 % kustannustehokkaalla tavalla. Puolet vähennyksestä tulevat energiatehokkuudesta ja puolet siitä, että uusiutuvan energian osuus nosetaan 50 %:iin.
Vihreä eduskuntaryhmä on laatinut 2005 oman ohjelmansa, jolla päästöjä voidaan leikata vaaditussa aikataulussa, sekä 2007 ohjelman öljyriippuvuudesta irtautumiseksi. Lisäksi Euroopan uusiutuvan energian teollisuus on laatinut Greenpeacen kanssa skenaarion siitä, miten päästöjä voidaan vähentää vuoteen 2050 mennessä 50 % koko maailmassa (teollisuusmaiden päästöjä 80 %).
[2] Kehitysmaiden osalta hyvä kansainvälinen sopimuspohja olisi sellainen, että Intian ja Kiinan kaltaisille maille asetetaan teknologiastandardeja sekä "no lose"-päästökatto, joka on niiden nykyisiä, henkeä kohden laskettuna vähäisiä päästöjä korkeampi. Jos maat pystyvät hillitsemään päästöjensä kasvun tälle tasolle, ne voivat myydä vähenemän päästökaupassa, mikä alentaa hillitsemisen hintaa myös teollisuusmaissa. Intialaisia yrityksiä ei kuitenkaan velvoitettaisi ostamaan oikeuksia päästökaupassa teollisuusmailta, jos ne eivät saavuta tavoitettaan.
Erilaisia mekanismeja on kuvattu tarkemmin EU:n komission tilaamassa raportissa.
>>
2007-02-17:
Punamulta ei usko suomalaiseen energiaosaamiseen
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
8 comments:
Tajusin juuri, miten vähän vihreillä nykyisellään on annettavaa ilmastonmuutoskeskustelulle.
1. Vain vihreillä on vastaukset
2. Teknologian/tutkimuksen merkitystä vähätellään, vaikka ilman teknologista kehitystä maailma eläisi edelleen kivikautta. Lainaten: "Ilmastonsuojeluratkaisuja ei kehitetä sillä, että pistetään pää pensaaseen ja odotetaan, että insinööri vähän pyörittelee laskutikkua laboratoriossa"
Greenpeace, uskonnollinen järjestö, joka on aina inhonnut teknologisia ratkaisuja, toteaa Ilmoituksellisesti, että puhtaammista hiilivoimaloista ei ole ratkaisuksi! (Aivan kun he tietäisivät lonkalta heittämällä!)
3. Greenpeacen "tutkimusten" johtopäätökset osaa aina ennustaa etukäteen. Oikea tiedehän tietysti etsisi avoimesti, eikä hakeutuen jo päättämiään vastauksia kohden. Ei ole siten esim. yllättävää, että heidän visiossaan ydinvoima ajetaan alas vuosikymmeniä ennen hiiltä.
4. Tynkkynen menee vielä pidemmälle kuin Greenpeace, Vihreiden energiapoliittisessa ohjelmassa (joka on täysin surkea) vuodelta 2005. Suuresta otannasta tutkimusta hän valikoi (omaamatta tieteellistä kvaliteettia niin tehdä) johdonmukaisesti kaikki ne tutkimukset, jotka lähimmäksi hänen ennakkoon asettamiaan arvoja osuvat. Uskomattoman epä-älyllistä. Jos oikeisto käsin valitsisi kaikki omaa kantaansa tukevat tutkimukset, vaikka olisivat vaikka kuinka pienen piirin, niin sitähän kutsuttaisiin (aivan oikeutetusti) korruptioksi.
Tämän epärehellisyyden takia vihreiden ohjelman pohjalta ei voi oikeastaan tehdään mitään muita johtopäätöksiä kuin että se on surkea.
5. Uusiutuvan energiatalouden arviot esitetään useimmiten uskomuksellisessa muodossa, eriävät tutkimukset hiljetään. "Arvioidaan, että voisi luoda jopa xxx työpaikkaa" ... sitten jos arvioidaan jotain muuta, siitä ei ikinä kuule yhtään mitään.
6. Ydinvoimasta levitetään paljon valheita (kuten "uraanin loppuminen", mikä on oikeasti nykyisten tunnettujen uraanivarojen, joita on etsitty pinta-alalta 1/x maapalloa, käyminen taloudellisesti kannattamattomaksi nykyisillä markkinahinnoilla ja reaktori-tekniikalla!) eikä pidetä kiinnostavana sitä kysymystä, olisiko pienempi paha jos niiden nelisen viikottain nousevan kiinalaisen hiilivoimalan seassa olisi hitusen enemmän myös ydinvoimaa.
7. Keskeinen ohjenuora tuntuu olevan (erityisesti näin vaalien alla) toisten demonisoiminen ja oman itsen korottaminen itsetietoiseen loistoon. Vihreät, jotta totuus ei unohtuisi! Vihreät edellä! Vihreät ylhäältä alaspäin katsoen, tietäen jo vastaukset. Vihreiden ihannoimassa Tanskassa ei edes ole vihreää puoluetta, ja oikeistohallitus vallassa...
8. Bioenergiassa on valtavasti ongelmia ja kysymyksiä niin päästötaseen (ei tosiaankaan CO2-vapaata!), maaperän köyhtymisen, pienhiukkaspäästöjen, tarvittavan peltopinta-alan ym. suhteen, mutta vihreiden näkee yleensä vain vähättelevän näitä seikkoja. Onhan se niin luonnonmukaista. Toisin kuin siviiliydinvoima, joka kevytvesireaktoreilla on energiantuotannossa tappanut 0 ihmistä 10,000 laitosvuoden aikana.
9. Kiinalle, Intialle, joiden päästöt tulevat pian, 15-20 vuoden sisään, olemaan valtavasti suuremmat kuin EU:n ja USA:n, syötetään vihreiden toimesta päästöjensä oikeutusta: "väestömäärää kohden" (ei sen väliä, että poksahditte 800 miljoonasta 2,5 miljardiin yhden eliniän aikana), "ekologinen velka". Velkaa ollaan ainoastaan lopulta ilmastolle.
10. Kumpaa luottaa enemmän energiansäästön potentiaalin arvioissa IAE:ta vain Greenpeace? (Tutkimuksen määrä, laadukkuus jne.) No tietysti sitä, joka osuu lähemmäksi omia kantoja!
11. ...
12. ...
13. ...
jne. jne.
Järkyttävää kuinka ilmastonmuutoskamppailusta, hyvin mahdollisesti vuosisadan tärkeimmästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä, on vihreiden toimesta tehty uskomusjärjestelmä, joka pelkää rationaalisuuden, kiven kovien perustelujen, tieteen, teknologian, tutkimuksen ja ylipäänsä johdonmukaisuuden asettamaa haastetta, ja sen väistämättömyydessä odottavia itsekkään reaalipolitiikan kasvoja.
Heti arvolähtökohdan (me estämme tämän ilmastonmuutoksen riskin, ja se on ilman muuta hieno ajatus) jälkeen ei kysymykseen pitäisi suhtautua millään muulla tapaa kuin mahdollisimman kylmän harkitusti, teknisesti ja pragmaattisesti.
Ei tunne voi ohjata tiedettä. Ainoastaan lähtöarvoja.
Herätkää tosivihreät, tai ajaudutte säälinsekaiseen marginaaliin ilmastonmuutoskeskustelussa.
Ad hominem -argumentteihin taidan olla jäävi ottamaan kantaa. :-)
2. Tarvitsemme teknologiaa, mutta sitä on myös otettava käyttöön. Joskus on myös vaihdettava teknologiasta toiseen, kuten betonista puuhun tai lentokoneista juniin. Näistä asioista puhuu suomalainen energiateollisuus, sen tutkimus ja niin puhumme mekin. Vain se osa elinkeinoelämää, jolle halpa sähkö millä yhteiskunnallisella hinnalla hyvänsä on kaikki kaikessa, uskoo, että teknologia kehittyy piirustuspöydillä.
Minun ei tietysti tarvitse olla Greenpeacen kanssa samaa mieltä kaikesta. Kuten monet ympäristöjärjestöt, suhtaudun hiilidioksidin talteenottoon melko neutraalisti. Se on kallis ratkaisu, jota ei ilman globaalia hiilen hintaa millään saada käyttöön. Ei ole koskaan kannattavampaa rakentaa CCS-voimalaa kuin tavallinen voimala, ellei päästöillä ole hintaa. Jos päästöillä on hinta, se ohjaa nopeasti nimenomaan uusiutuvien ja tehokkuuden käyttöön, koska ne ovat halvempia. En kuitenkaan vastusta CCS:ää ortodoksisesti, jos hinta saadaan joskus alas ja esimerkiksi varastoinnin haasteet selviteltyä.
3. On totta, että Greenpeace on asettanut tavoitteeksi ydinvoiman alasajon ja lähtenyt tutkimaan, voidaanko tällainen skenaario toteuttaa. Vastaavasti se, että otetaan ydinvoima skenaarioihin mukaan, on sekin valinta.
Mutta nythän oli joka tapauksessa puhe ilmastopäästöjen vähentämistavoitteista. Voimme olla samaa mieltä siitä, onko ydinvoima huono vai hyvä tai tarpeellinen tai tarpeeton tapa vähentää päästöjä, mutta minusta tavoitteet kuten ihmiskunnan hyvinvoinnin suojelu asetettava ensin ja keinot sitten.
4. En löytänyt tekstistäsi selkeää viitettä siitä, mikä ilmasto-ohjelmassa oli pielessä. Toki olemme kaikki erehtyväisiä ihmisiä. On kuitenkin vaikea korjata tai oppia, jos ei koskaan kuule mitään täsmällisempiä huomiota virheistään. Toki haukkumisesta voi oppia yleistä nöyryyttä, joka on varmasti itse kullekin meistä hyödyllinen taito.
5. Työllisyysarviot tulevat yleisimmin Pöyry Groupilta, jolta ne on tilannut Tekes/ClimTech-ohjelma, esim. taustaselvitys 2003. WWF:n mallissa käytetään muistaakseni uudempiakin rapsoja, ne löytyvät sieltä lähdeluettelosta. Olisiko sinulla esittää jotain muita skenaarioita?
6. Uraanivarojen osalta joudumme käyttämään niitä arvioita, joita on saatavilla. Itse en pidä uraanin riittävyyttä tärkeimpänä mahdollisena argumenttina nykytiedon valossa enkä sitä myöskään käytä, mutta en myöskään usko uraanin uusiutuvuuteen tai loppumattomuuteen. Tästä asiastahan on yksinkertaisesti keskenään ristiriitaisia, perusteltuja väitteitä. Siksi varovaisuus on yleisesti ottaen paikallaan.
7. Jos oikeisto ajaa vihreää energiapolitiikkaa, se on tietysti vain hyvä asia. Suomessa muut puolueet eivät ole ajaneet Tanskan keinoja kuten hintatakuita uusiutuville.
8. Bioenergiassa ylimitoitettuna on ongelmia, kuten missä tahansa energiantuotannossa. Liikenteen biopolttoaineissa on suuria eroja, ja sillä puolella tuotekehittelyä todella tarvitaan vielä. Niiden verotus kannattaisikin porrastaa elinkaaripäästöjen mukaan. Mutta en ole nähnyt elinkaarianalyyseja, joissa keskitetty yhteistuotanto biomassalla tai pienlämmitys omakotitaloissa olisi lähelläkään vaihtoehtojen päästöjä.
Siksi kannatamme monipuolista, kestävää uusiutuvaa tuotantoa ja erityisesti energiatehokkuuden kehitämistä. Myös bioenergiassa teknologiavalinnoilla voidaan vähentää ongelmia. Mutta miten vaikkapa ydinvoimalla edes voitaisiin korvata esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotantoa biotuotantolaitoksissa? Ja myös uraanin louhinta aiheuttanut maaperän köyhtymistä ja hiukkaspäästöjä.
9. Jos haluamme tehdä jotain väestönkasvulle, kannattanee kehittää vaikka kansainvälistä kauppaa reilumpaan suuntaan. Vauraissa yhteiskunnissa väestönkasvu on varsin kohtuullista, poikkeuksena Yhdysvallat. Mekin voisimme, onneksi, hillitä väestönkasvuamme. Itse olen sitoutunut hankkimaan lapseni adoptiolla, jos sille päälle joskus satun.
Mutta pointti on, että nykypäivän intialainen ei ole syypää siihen, että hänet on aikoinaan siitetty, eikä myöskään syyllinen köyhyytensä ja globaaliin epätasa-arvoon. Me rikkaissa maissa asuvat sen sijaan olemme kyllä hyötyneet ja hyödymme edelleen huomattavasti teollistumisesta ja energian haaskaavasata käytöstä. Ei tässä ole tarve ajatella mitään "kostoa" vaan sitä, että me rikkaat kannamme kortensa kekoon siitä, että olemme hyödyntäneet aiemmin yhteistä pankkia.
10. IEA:n arvionhan mukaan ydinvoimalla voi optimistimmankin skenaarion mukaan olla kahdeksan kertaa pienempi rooli kuin uusiutuvilla ja energiatehokkuudella. Kyllä niitäkin arvioita voi siis vallan mainiosti hyödyntää lähteinä. Toki IEA:n ja ERECin&GP:n arvioissa on eroja, mutta mm. Ecofys niitä laskelmia ERECille&GP:llekin on tehty. WWF:n, elinkeinoelämän, teollisuuden ja akatemian yhteinen raportti päätyy Suomen osalta samanlaisiin arvioihin.
11-13. Nyt en oikein löytänyt argumenttiasi.
Pahoittelen aiempaa hieman hyökkäävää sävyäni. Olen osallistunut tähän keskusteluun aivan liikaa viime viikkoina.
Jos USA:n ja EU:n yhteenlasketut päästöt arvioidaan nykyisellään n. 2.6 yksikön kokoiseksi (Kiina+Intia n. 1.8 tjsp, vaikea arvioida tarkalleen, kun Kiinassa esim. rakennettavasti hiilivoimaloista puolet on ns. laittomia), niin vuonna 2025 kykymenolla Kiinan ja Intian päästöt voivat olla about 4.5? Kuka sen mustan hiilisotkun siivoaa?? Millä rahalla, mekanismilla, kimmokkeella, lahjuksella, kiristyksellä? Millä uusiutuvilla? Millä aikataululla? Millä energiaverkkojen toimivuudella ja luotettavuudella jne.?
Kuka alasajaa niitä uusia, suurimmalta osaltaan vasta vuosikymmenen kahden ikäisiä hiilivoimaloita? Eivät niin suuret kasvavat taloudet edes ole kiristettävissä, kun kaikki läntiset suuryritykset ovat sidoksissa heidän työvoimaansa. Miksi rakentaa ne voimalat purkaakseen ne sitten pian? Tuntuuko se realistiselta? Entä jos ilmasto on lämmennyt silloin vasta 0.3C lisää nykyisestä? Entä jos heiltä tuleekin jokin skeptisismin uusi aalto? (Koska vaikutukset heidän kansantalouksille olisivat jättimäisiä. Moninkertaisesti sen, mikä sai Bushin kääntämään päänsä.) Näihin 'hei hoidetaan me nyt oma piha kuntoon, kyllä Kiina sitten...' liittyy hirveä määrä hyväuskoisuutta, ja jotenkin loittoneminen kysymyksen realismista. Miten sellaisen about 4.5 yksikön vajaan 3 miljardin ihmisen energiatalouden uusii puhtaaksi edes yhden ihmisiän aikana?? Ja onko itsetarkoitus, että tätä energian roimaa kulutusta ruokkii suurelta osin länsimaita kopioiva hinku, vihreitä siteeraten, ns. 'roina'talouteen?
Ihmetyttään miten neutraalisti tai jopa moralisoivasti ("on heilläkin oikeus") tähän kysymykseen suhtaudutaan. (Pitäisi kysyä Linkolalta, hän olisi kerrankin oikeassa.) Jos länsimaat ovat aikoinaan aiheuttaneet nykyisen lämpenemisen paljon pienemmillä päästöillä, niin miten voidaan sallia moninkertainen, hektinen tupruttelu Kiinalta ja Intialta?
Koko kamppailu ilmastonmuutosta vastaan vaarannetaan jonkin eettisen syyn takia, joka silloin ei voi olla de facto eettinen.
Vuosituhannen vaihteessa Kiinassa leikiteltiin jonkin verran "let a thousand reactors bloom" -ajatuksella hyötöreaktoreista, mutta teknisen osaamisen taso ei valitettavasti tehnyt siitä mahdollista.
Jos seuraavassa ilmastovaiheessa ehdotetaan hyötöreaktorien käyttöönottoon ja tutkimukseen panostamista (huomattavasti enemmän energiaa, kymmeniä kertoja pienemmästä määrästä uraania), ja valtavirtaiset tiedemiehet arvioivat esim. tuulivoiman, energiansäästön ja bioenergian hyödynnettävyyttä n. 50% alhaisemmaksi kuin Greenpeace/tuulivoimateollisuus/ Tynkkysläinen omia lähtökohtia myötäilevä tutkimusten keräily, niin jos vihreät siinä sopassa menevät pragmatismista utopian kelkkaan (tai vain pysyvät siellä), tulee varmaan olo kuin hyppäisi pää edellä seinään, kun maailmasta sydänverellä välittävät vihreät (ja se välittäminen itsessään on kaunista) vimmalla argumentoivat vaihtoehdon puolesta, joka vaarantaisi koko pallon ilmaston ja laajemmin tulevaisuuden.
Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on tietysti hyvä tehdä ero välttämättömän ja riittävän ehdon välillä. On selvää, että EU:n oma eteneminen ei ole riittävä ehto, mutta mun nähdäkseni se on välttämätön. En hirveästi tykkää ajatuksesta "yksipuolisuudesta" - musta tärkeämpää on se, että otetaan aloite, ensimmäinen askel, ja sitoudutaan tosissaan.
Jos kuuntelee Kiinan ja erityisesti Intian viestejä kansainvälisissä kokouksissa, nämä maat väittävät, että teollisuusmaat käyttävät ilmastonsuojelua vain tekosyynä suojella omaa talouttaan kasvavilta kehitysmailta, aikomatta itse oikeasti tehdä mitään. Kun katsoo vaikkapa USAn surrealistista ilmastotuhopolitiikkaa, Kanadan tempoilua tai EU:n sisäistä hajaannusta, on vaikea väittää vastaankaan. EU:n oma sitoutuminen antaa signaalin siitä, että olemme tosissamme. Tälle pohjalle voidaan sitten rakentaa sitä globaalia yhteistyötä, joka on tietysti se lopullinen tavoite.
Rakentamisaineksiksi tarvitaan muutakin. Eräs tärkeä asia on teknologia-apu ja erilaisten yhteisten win-win -skenaarioiden löytäminen. Esimerkki yhteisestä intressistä on Kiinan suurten kaupunkien paikalliset saasteongelmat tai energian saatavuus köyhillä haja-asutusalueilla, joihin voitaisiin tarttua erityisesti tuulivoimalla sekä pienvesivoimalla, jonkun verran myös aurinkoenergialla. (Aurinkoenergialla on pitkällä aikavälillä todella kova potentiaali, mutta nyt se on vielä kallista.) Sitten on tietysti ihan normaaleja kansainvälisen politiikan kiemuroita ja erilaista kaupantekoa. Pitää toimia osapuolten kantojen välittäjänä, sovitella, neuvotella, etsiä konsensusta.
Itse pidän realistisena myös Kioto-verojen/hiilitullien käyttöä. Ne voitaisiin mitoittaa myös niin, että ne haittaisivat etupäässä energia-intensiivisimpiä aloja, jolla myös hiilipohjainen teollisuus saa eniten kilpailuetua siitä, että sitä eivät koske päästörajoitukset. Hiilimastodontteja siis kiristettäisiin kahdella vaihtoehdolla: joko otatte no lose -targetit ja esim. sektorikohtaiset teknologiastandardit, tai sitten otatte ne kovat keinot (joilla siis käytännössä olisi sama vaikutus kuin sitovilla rajoituksilla, paitsi ettei voi käydä päästökauppaa tai käyttää muita flexmechejä). Toisaalta, jos teollisuusmaissa on kova paine ilmastonsuojelun suuntaan, hiilitullioptiota on vaikea jättää neuvotteluissa käyttämättäkään! Me kansalaisetkin siis ollaan viime kädessä avainasemassa.
Molemmilla osapuolilla on hävittävää lisääntyvissä tulleissa ja myös voitettavaa päästörajoituksissa. Käytännössähän kunnon päästörajoitukset luovat myös aivan satumaisia määriä uutta bisnestä. Haasteena on se, että pakkaa pistetään uusiksi: hiilijätit eivät pärjää vanhoilla keinoilla, vaan joudutaan uudenlaiseen kilpailuun, jossa joku uusi tekijä voikin kuitata pelin. Todella suuri osa energiafirmoista katsoo, että kilpailuun kannattaa ruveta, osa taas lähinnä pelkää sitä. Ei vihreä energiapaletti vie maailmaa perikatoon, vaikka siitä on nyt vähän kustannuksia. Musta paletti sen sijaan kyllä voi.
Jos no lose -tyyppiset tavoitteet saadaan käyttöön, niin markkinoiden pitäisi ohjata siihen suuntaan, että päästöjä kannattaa hillitä kehitysmaissa, jos oikeuksilla vain voi tienata markkinoilla. Teknologiana voi olla uusiutuvat ja tehokkuus, ydinvoima, CCS tai aluksi ihan vaikka plain old CHP (m.l. kaukojäähdytys) - musta päästörajojen ei pitäisi ottaa siihen suoraan kantaa, vaikka itse luotan ennen kaikkea ensiksi mainittujen potentiaaliin ja katson, että niiden pitää saada samat julkiset tuet kuin esim. hiili, öljy ja ydinvoima ovat aikojen saatossa saaneet. Lisäksi tarvitaan sosiaalisia ratkaisuja, jotka usein unohtuvat: pyöriä, riksoja, junia, tiiviimpää rakentamista, jne. jne. Nimenomaan näillä ratkaisuilla meidän ei siis tarvitse huolehtia vuonna 2013 perustettavista miljoonasta hiilivoimalasta ja niiden alasajamisesta.
Kustannukset ovat totta kai olennaisia. Maailmalta löytyy aika hyviä esimerkkejä siitä, miten kustannuksia saadaan nopsaan alas. Esimerkiksi Ruotsissa julkiset kilpailutusmenettelyt alensivat maalämmön hintaa kolmanneksella ripeästi. Elintärkeää on se, että saadaan iso tilausvolyymi aikaiseksi ja urakoitsijat tilaisuuden oppia homman sekä opetella myös esimerkiksi paikallisia erityispiirteitä. Ja esimerkiksi hintatakuujärjestelmä voi vähän pidemmällä aikavälillä jopa alentaa sähkön hintaa! Puhumattakaan energiatehokkuudesta...
Huomionarvoista on, että Suomessa WWF laski uusiutuvien ja tehokkuuden potentiaaliin mukaan (bioenergian, suojelualueiden jne. osalta) vain sellaisen potentiaalin, jonka tuotantokustannukset oli maksimissaan samat kuin 2008-12 on arvioitu olevan sähkön tukkuhinta. (En muista asetettuja diskonttauskorkoja/takaisinmaksuaikoja ulkoa, mutta ne löytyvät kyllä siitä WWF:n paperista.) Myös se, miksi ohjauskeinoja silti tarvitaan, selitetään hyvin energiamallissa. Voin auliisti tunnustaa, että se on parempi kuin Vihreiden oma paperi joiltain osin, vaikka sen tarkastelukulma on vähän kapeampi (vain energiantuotanto).
Todella paljon riippuu USAsta. Tällä hetkellähän siellä on peli itse asiassa aika toiveikas, mutta nyt me voimme joko sammuttaa tuon toivon kipinän lyömällä hanskat tiskiin Kioton kehittämisen suhteen tai sitten ylläpitää sitä ja panostaa siihen, että se nousee roihuksi. Tai kaukoviilennykseksi, miten nyt vain haluaa ilmaston kannalta ajatella. :-)
Eräs sivuhuomio on se, että ilmasto ei ylipäätään ole lineaarinen järjestelmä. Edes siinä skenaariossa, että viime kädessä emme pysty kääntämään globaalien päästöjen kurssia, EU:n "yksipuolisistakin" vähennyksistä on apua, koska ne kuitenkin tuottavat ihan aitoja päästövähenemiä. (Ihan puhtaalla markkinalogiikalla Euroopan paperintuotanti ei teleporttaa Kiinaan vain siksi, että täällä on päästövähennyksiä.) Nekin päästötonnit voivat estää jonkun ison, epälineaarisen mullistuksen tapahtumisen.
Lopuksi: en nyt ole ihan varma, mitä tarkoitat valtavirtaisilla tiedemiehillä. Esimerkiksi Peter Lund tai Joachim Nitsch ovat julkaistuja tiedemiehiä, ja esim. Ecofys on ihan arvostettu pulju. Toki erilaiset skenaariot eroavat toisistaan sen mukaan, millaisia taustaoletuksia käytetään. Sitten pitää miettiä, mitkä taustaoletukset ovat järkeviä. Selvää on se, että jos otetaan taustaoletukseksi BAU, sillä ei vielä päästä mihinkään. Siksi politiikkaa tarvitaan, muuten minäkin voisin keskittyä mukavampiin asioihin kuten B5:een ja Neil Gaimaniin sekä ottaa elämän rennommin. :-)
Nyt sanon jotain, mitä ei voi painaa ilmastopoliittisiin kannanottoihin. Mutta mikä mielestäni on tärkeä pointti.
En luota Kiinaan, koska mielestäni sen maan ja erityisesti sen maan johdon psyyke on sairas. Sokean ylpeyden syövyttämänä. Osin Britannian tuottaman nöyryytyksen, osin japanilaisten hirmutekojen kovettama. Maa, jonka nykyinen hallinto syntyi sodasta. Maa, joka marssii Tiibetin ylitse. Tekee kulttuurisia muutoksia, joissa kymmeniä miljoonia kuolee ja maaseudulta kantautuu huhuja kannibalismista. Mutta kukaan ei myönnä mitään, kukaan ei sano mitään, kukaan ei pahoittele mitään.
Maa, joka telkeää tuhansia, tuhansia ja tuhansia toisinajattelijoita vankiloihin. Teloittaa vuosittain 10,000 ihmistä. Maa, joka ei tunnusta ihmisen oikeutta reiluun oikeudenkäyntiin. Maa, joka murskasi pitkälti hengitysharjoituksiin ja voimisteluun perustuneen liikkeen, runnoi tankeilla tuhannen nuoren mielenosoittajan ylitse. Telkesi Maon kuvan päälle maalia heittäneen eristysselliin vuosiksi ja päästi hänet mielisairaana ulos, esimerkiksi muille.
Maa, joka tarkkailee viimeistä piirrettä myöten kansalaistensa kommunikaatiota, ja pyrkii kontrolloimaan mielipiteenvapautta tukahduttavalla otteella.
Valehtelee itselleen ja kansalaisilleen rakentamalla tuhansia julkisivuja propagandaansa.
Maa, joka siivoaa pääkaupunkinsa vuoden 2008 olympialaisiin "irtolaisista", eikä kukaan maailmalla välitä. Ei juuri yksikään ihmisoikeusihminen älähdä lännessä. Mitä jos Yhdysvallat olisi 1996 siivonnut Atlantasta mustia ja latinoja kaduilta ja lähettänyt heidän jonnekin Wyömingiin?? Ihmiset eivät välitä, että Kiina on monella tapaa (hallinnoltaan, maassa on paljon hienoja ihmisiä, ei siinä mitään) paskamaa, koska se ei ole länsimaa, ja tunnetasolla määräytyy, että länsimaita pitää vihata aivan erilaisella kertoimella.
Maa, jossa pidetään karhuja häkeissä ahtaassa tilassa liikkumattomina, ja karhuista valutetaan vatsan auki pidettävistä haavoista sappinestettä.
Maa, jonka kansalaisista 85% toteaa kannattavansa sotaa Taiwania vastaan, jos rauhanomaiset keinot yhdistyä epäonnistuvat.
Kiinassa yleisesti nähdään oma maa maailman historiallisena johtavana mahtina, jonka alennustila edellisinä vuosisatoina oli vain poikkeava välivaihe. Entinen asema palautetaan. Maata, sen johtoa ajaa eteenpäin valtava ylpeyden tunne ja itsearvostuksen vaade.
25-30 vuodessa Kiina pystyy kirimään länsimaiden tasolle, jos ja kun tuotantoa siirretään maahan nykyistä tahtia. Maa on aloittanut valtavan resurssien hamstraamisen ympäri maailmaa.
Esimerkit säästötoimenpiteistä, joita esität, ovat hienoja ja kannatettavia. Itselläni on todella epäilyttävä pelkokuva siitä, millainen valtava ylpeyden, mahdottomuuden, moralisoinnin muuri Kiinalta tulee vastaan, jos heiltä yritetään vaatia valtavia, heidän taloudelleen hyvin haitallisia muutoksia.
Jokainen vuosi Kiina kasvaa vahvemmaksi, vauraammaksi ja itseriittoisemmaksi. Rehellisesti sanottuna pääasiallinen syy siihen, että en kannata yksipuolisia päästövähennyksiä, ja haluaisin nähdä Kiinaa painostettavan mukaan mahdollisimman nopeassa tahdissa, on se, että en luota sen maan kommunistiseen puolueeseen paskan vertaa. Heillä on valtava tili käsittämättömiä rikoksia, he tekevät niitä omille kansalaisilleen yhä edelleen, eivätkä he ikinä ole osoittaneet katumusta. Heitä on painostettava vielä kun se on mahdollista. Kun Kiina on kohonnut Yhdysvaltojen ohitse maailman johtavaksi talousmahdiksi, olemme täysin sen armoilla kiinnostaako heitä vähentää päästöjä vai ei.
Yhdysvallat Busheineen, Vietnameineen on kaikesta huolimatta eettisesti hyvin terve maa Kiinaan verrattuna. Ja jatkuvaa itsetutkiskelua ja suhteessa avointa itsekritiikkiä harrastava (vrt. Irakin sodan kritiikki, Vietnamin puiminen puolesta ja vastaan. Nyttemmin muuttuneet ilmastokannat).
Kiina on pakotettava mahdollisimman nopeasti saman pöydän ääreen puhumaan sitoumuksista, veroista, lainsäädännöstä, velvotteista, tulleista, sanktioista. Vihaavan ylpeyden syövyttämälle totalitarismin psyykeelle omaa etua puolustava ilmasto-skeptisismi (esim. jossakin 2020 0.3C kohonnut keskiarvot vuodesta 2007) skenaariossa ei olisi temppu eikä mikään!
"Tiedemiehemme sanovat kyseessä olevan pääosin normaalin lämpötilojen vaihtelun."
USAn typeryys on osaltaan Bushilainen välivaihe, ja maassa on valtava potentiaali olla ilmastonmuutoksen veturi toisenlaisella johdolla (vrt. Gorehan olisi voinut voittaa 2000..). Kiina, pelkään, on useamman asteen vielä Bushia vaikeampi ongelmakimppu, muuttumaton, ei vaaleilla vaihdettavissa, ja pian, hyvin pian, USA:ta huomattavasti suuremmilla päästöillä.
Kiinalla muuten on aivan sairaan kova halu tuottaa energiansa jollain puhtaalla tavalla. Eivät ne siellä huvikseen yski keuhkojaan pihalle. Mutta valitettavasti Kiina tarvitsisi apua homman hoitamiseen. Pidänkin Ross Gelbspanin esittelemää energiamodernisoinnin ohjelmaa aika kiinnostavana (World Energy Modernization Plan - http://www.worldchanging.com/archives/001049.html). Se on käytännössä massiivinen investointiohjelma kehittyvien maiden uusiutuvaan energiaan.
Mihinkään tulokseen ei päästä valittamalla, että ei noikaan tee mitään. Tehdään jotain itse ja painostetaan toisetkin tekemään. Ja tarvittaessa autetaan siinä.
Muuten olen sitä mieltä, että on kiva jos tietää kenen kanssa puhuu. Hämärät nimimerkit ovat, noh, hämäriä.
" Kiinalla muuten on aivan sairaan kova halu tuottaa energiansa jollain puhtaalla tavalla. "
Kiina haluaa suodattaa hiilestä syntyvät päästöt vähäisemmiksi. Hesarissa oli n. kuukausi sitten artikkeli Kiinan hiilitaloudesta. Hiilen halpuus on ollut yksi hyvin keskeinen tekijä Kiinan valtavassa talouskasvussa. Sen louhintakustannukset ovat alhaiset, koska turvallisuus ym. normit ovat olemattomat. Omavaraisuuden takia kuljetuskustannukset ovat alhaiset, eikä hiilestä tarvitse maksaa esim. Saudi-Arabialle. Hiilivoimala on nopea pykätä pystyyn ja se tuottaa tehokkaasti ja luotettavasti energiaa. Myöskään voimaloita eivät sidot mitkään tarkat standardit (kuten savusumun määrästä voi päätellä). Nyt Kiina haluaa puuttua lähinnä tähän ikävään savuongelmaan, mutta CO2 päästöjä se ei itsessään vähennä.
Jotta uusiutuvat pystyisivät kilpailemaan hiilen kanssa taloudellisesti, tarvittaisiin paljon kovempia ohjauskeinoja, kuin mitä saman tuloksen saavuttamiseksi esim. Suomessa tarvittaisiin.
USA:n tämän hetkiset päästöt on arvioitu n. 1.6 yksikön suuruiseksi. Jos maa tuottaa 1.4 vuonna 2020 350 miljoonan populalla (mikä tarvitsisi Al Gore henkisen presidentin ja osavaltioiden tukea), ja Kiina tuottaa sanotaan 2.6 1400 miljoonalla, niin hehän voivat silti argumentoida, että USA:han suhtautettuna heidän osuutensa olisi 5.6, eikä heidän siksi pidä ryhtyä vielä mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin.
Valtava ristiriita tässä Kiinalle osoitettavassa ilmasto-sympatiassa on juuri se, että Kiina tulee rakentamaan perus-infransa vuosina circa 2007-2025, sitten se on pystyssä, tuhansilla miljardeilla maksettuna ja energiaa tuottamassa talouden rattaisiin. Tällöin Kiina pystyisi vähentämään päästöjään lähinnä energiansäästön kautta. IEA:n arviot energiansäästön potentiaalista eivät ole olleet maailmaa mullistavia. Merkittäviä kyllä, mutta Intian seuratessa perässä reilun vuosikymmenen viiveellä, en ymmärrä miksi heitä ei pitäisi pakottaa (käytetään vaikka sitten tuota termiä) mukaan kun vielä rakentavat perus-infraansa. Kioton toisen kierroksen nopeuttaminen, sen suhteen EU:n tulisi olla aloitteellinen. Tänään, nyt. Ei huomenna.
Jos EU nyt antaa tämän signaalin, "ok me alennetaan omia päästöjämme", uskooko kukaan todella, että sen myötä Kiina ja Intia eivät pykää ensi viikolla taas uusia ja uusia hiilivoimaloita (Intia myös omavaraisena)? Katsokaa sitä Kiinan osavaltiohallituksen näkökulmasta, joka haluaa alueelleen valtavasti uutta teollisuutta, houkutella sijoituksia jne. Köyhyyttä halutaan lieventää, omaa valtaa kasvattaa. Ei heillä ole länsimaisen vihreän näkökulmaa ja eettistä pohdintaa päästöjen oikeutuksesta.
Signaalin voi lukea niin monella tapaa. Jos Kiina tulkitsee sen 'ekologisen velan maksuksi', silloin hanke sotii lopulta tarkoitustaan vastaan.
Menee jaaritteluksi (en osaa kirjoittaa lyhyesti näemmä), mutta lähtöoletus on, että Kiinaan ei voi luottaa, ja siksi heidät on saatava samaan ilmastopöytään puhumaan sitoumuksista mahdollisimman nopeasti, eikä asian kanssa tule vitkutella yhtään enempää.
2007-2013 Kiina lisää päästöjään about viiden Britannian verran. Nyt keväällä kun IPCC:n raportti on tuoreessa muistissa, pitäisi momentum hyödyntää. Puheet ekologisesta velasta lopettaa, koska menneisyyden (pitkälti tiedostamattomuudesta johtuneet) virheet eivät saa oikeuttaa muiden vapautta niiden toistamiseen. Lopulta olemme velkaa vain ilmastolle.
Vielä lyhyesti mittasuhteista. Maailman CO2-päästöt ovat n. 8 miljardia tonnia ilmakehään vuositasolla, eikö? Vaikea varmasti tarkkaan arvioida, esim. State of the World Report 2006 ja IEA 2006 erkanivat huomattavasti arvioissaan Kiinan kohdalta. Anyway... EU:n 20% vähennys olisi 200 miljoonaa tonnia vuositasolla. Kiinan ja Intian projektoitu yhteenlaskettu kasvu on n. 2 miljardia tonnia 2020-luvulle tultaessa? Kymmenen kertaa enemmän? Ja jatkaen siitäkin vielä ylöspäin, etenkin Intia?
Ei minulla tämän jälkeen ole enää asiaan lisättävää.
Siirrynkin tästä sitten eteenpäin. Toivotan onnea kampanjaasi. Hyvien asioiden puolesta olet ehdolla.
t. surreal/tyyny irkistä
Post a Comment