Blogaus on jäänyt vähemmälle, kun työ ja varsinainen kansalaistoiminta (sekä sähköpostiviestintä) on vienyt jokseenkin kaiken ajan. (Ja n. kolmen viikon ajan katala adenovirus.) Mutta tästä on pakko kirjoittaa jotakin:
Toinen kansainvälinen ilmastotoimintapäivä
Ilmastomarssi toisena kansainvälisenä ilmastopäivänä
- klo 17 (Helsinki, Rautatientori) [esiintymässä Tulikansa]
- klo 17 (Tampere, Rautatieasema) [esintymässä Flamma]
- klo 14 (Jyväskylä, Arenaukio, Kolmikulma)
- klo 14 (Turku, Vanha suurtori)
- klo 14 (Oulu, Torin ranta)
- klo 13 (Kuopio, Puistokartanon piha, Puistokatu 20)
Jos voit, ota mukaasi herätyskello, kännykkä, jossa on herätys, tai muu äänilähde, esim. pilli tai vastaava. Myös esimerkiksi myrskylyhdyt ovat tervetulleita valonlähteitä! Tuo mielellään ilmastoaiheinen banderolli tai kyltti, muiden mukana olevien arvoja kunnioittaen ja vetoomukseen
keskittyen - nyt tarvitaan yhteistyötä. Tärkeintä on kuitenkin, että tulet itse paikalle!
Viime vuonna Montrealin ilmastokokousten aikaan kymmenet tuhannet ihmiset osoittavat mieltään Kioton sopimuksen jatkamisen ja laajentamisen puolesta. Jatkamisen yli vuoden 2012, jonka jälkeen kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on tyhjä aukko. Ja laajentamista useampiin maihin ja ennen kaikkea voimakkaampiin, sitoviin päästövähennyksiin. Sellaisiin, joilla on jotain toivoa hillitä sitä ilmastonmuutostakin.
Montrealin kokous oli menestys: neuvotteluja sitovista vähennyksistä ja kehitysmaiden osallistumisesta päätettiin jatkaa, vaikka Yhdysvaltojen nykyhallinto halusi kieltää koko keskustelun Kiotosta, sanasta "prosessi" ja sitovista päästövähennyksistä. Se on suuri askel vaikeissa ja monimutkaisissa neuvotteluissa, joissa on paljon erilaisia intressejä -- ja joissa yritetään rakentaa luultavasti monimutkaisinta tähänastista kansainvälistä sopimusta. (Esimerkiksi Kiina, Meksiko, Pohjois-Korea ja Saudi-Arabia pitää kaikki saada osallistumaan jotenkin, mutta niiden tilanteet ovat niin erilaiset, että eri maaryhmille tarvitaan hyvin erilaisia osallistumistapoja. Ja Yhdysvaltoja varten pitää kehittää sopimusta, jonka se voi sitten allekirjoittaa myöhemmin hallinnon vaihduttua...)
Sitä, miten paljon Montrealin lopputulemiin -- tai esimerkiksi kansallisiin ilmastotoimiin -- vaikuttivat kokouksessa lobanneet kansalaisjärjestöt ja kaduilla marssivat ihmiset, on hankala sanoa. Vähintään kannattaa yrittää. Yleensä kansalaistoiminnasta saa tietysti eniten hyötyjä irti, kun se on pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista.
Nyt toisena kansainvälisenä ilmastotoimintapäivänä, Nairobin ilmastokokousten alla, mukana on lähes 50 maata kaikilta asutuilta mantereilta. Suomessa vaatimuksia tukee yli 60 järjestöä. Koska Suomi on EU-puheenjohtajamaa ja EU on tähän asti ollut kansainvälisen ilmastopolitiikan veturi (ja Suomi riippakivi EU:n sisällä), ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä Suomessa tapahtuu.
No comments:
Post a Comment