Mitä tehdä vanhalle linja-autoasemalle?

Olin keskiviikkona Radio Helsingin haastateltavana. Toimittaja kyseli, mitä tehdä Lasipalatsin aukiolle (Lasipalatsin ja vanhan linja-autoaseman välissä oleva aukio) sekä vanhalle linja-autoasemarakennukselle.

Joitain suunnitelmia Helsingillä jo onkin linja-autoasemalle. Aseman yläkerrasta en löytänyt kaupungin sivuilta julkista tietoa, mutta tietojeni mukaan kaupungin tilakeskuksen mielestä yläkerta "ei sovellu julkiseksi tilaksi", joten se ollaan vuokraamassa puhelinkeskukseksi. Jehna.

Oman ehdotukseni voisi supistaa neljään sanaan: monimuotoista, kaikille, ei-pysyvää. Aukio ja asema ovat nykyään karuja niin hyvässä kuin pahassakin: ne eivät selvästikään ole olemassa jotain yhtä yksittäistä tarkoitusta varten, kuten vaikka Narinkkatori Kampin kauppakeskuksen edessä. (Jonka tarkoitus on ilmeisesti näyttää töihin, kotiin tai kauppoihin kiirehtiville ihmisille mahdollisimman paljon mainoksia enempään kiireeseen kannustamiseksi.) Se tarkoittaa sitä, että tila muokkautuu erilaisiin tarpeisiin -- kuten makasiinit aikoinaan. Mukaan mahtuvat nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät sekä eri alakulttuureista diggaavat porukat omiin projekteihinsa ja tapahtumiinsa.

Tärkeää on, että projektit rakennetaan määräaikaisiksi: kun ne loppuvat, kerätään kimpsut ja kampsut ja seuraava tapahtuma tulee tilalle. En siis kaipaa pysyviä kiinnityksiä enkä pysyviä esineitä tähän tilaan; huippuunsa asti tehtäväänsä viritettyjä tiloja ja loppuiäkseni tiettyyn tarkoitukseen materiaalisesti kiinnitettyjä paikkoja Helsingissä on jo ihan tarpeeksi. Kaupunkiin kuuluu mielestäni juuri se, että sen keskellä maisemat voivat vaihtua, ja Lasipalatsin aukio voisi aina tarjota jonkin yllätyksen Mannerheimintien ja Narinkkatorin välissä.

Ehdotin, että tilassa voisi olla:
* kaikille avoin, iso ilmoitustaulu, jossa vaihtuvuus olisi suurta, ja jossa voisi mainostaa kadonnutta kissaa tai lompakkoa, underground-bileitä tai vuokralle väsynyttä kansalaistoimijaa
* keikkalava, jossa voisi järjestää erilaisia musiikki-, runo-, teatteri- ja performanssinäytöksiä
* elokuvia, erityisesti nyt kun Helsingin elokuvateatterikilpailu on huvennut lähes olemattomiin. Bio City teki konkurssin; Forum lopetti toimintansa; Finnkino osti Kinopalatsin ja Maximin. Ongelma ei tule pelkästään teattereissa, vaan myös maahantuojien häviämisellä. Mistä saa uutta eurooppalaista elokuvaa, paitsi festareilta, Amazonista tilaamalla ja ehkä pienestä leffakaupasta? Asemalla voisi esittää erityisesti julkiseen ilmaislevitykseen alun perin tarkoitettujakin töitä tai oppilastöitä.
* näyttelyitä
* aukion voisi rajata joskus myös omintakeisille urheilumatseille
* asemalla voisi hyvin larpata ja järjestää esimerkiksi tietokonepelisessioita
* klassista musiikkia ja ska-bileitä

Lisäksi tarjosin kaupungille ideaa siitä, että eri ryhmät ja porukat voisivat kilpailla omilla ehdotuksillaan tilasta. Kaupunkilaiset voisivat myös keskustella keskenään esimerkiksi verkossa eri ehdotuksista. Tällainen voisi parhaimmillaan poikia kaupunkikulttuuria muuallekin, vaikkei kaikkea saataisikaan mahtumaan aukiolle ja asemalle.

Entä millä tämä kaikki rahoitettaisiin? Kaupunkihan varmasti nettoaisi, jos tila myytäisiin Nikelle tai Niinistölle brändin rakennusta varten. Tätä vastaan on pakko esittää kolme väitettä:

1) Mainostilan myyminen ei ole ilmaista. Mainokset ostetaan kuluttajilta hinnoissa -- ja valo- sekä äänisaasteena. Kts. Kaupunki ilman mainoksia.
2) Kulttuuri luo hyvinvointia. Jos halutaan, sillekin voidaan asettaa hinta. Kuinka moni meistä vaihtaisi parin prosentin palkankorotuksensa siihen, että olisi enemmän mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajallaan sitä, mitä haluaa: urheilla, katsoa elokuvia, soittaa tai kuunnella musiikkia, tanssia, tavata ihmisiä, nähdä teatteria, pelata pelejä, ..?
3) Luova työ vaatii kulttuuria. Savupiipputeollisuus ja maatalous eivät kerta kaikkiaan enää pysty elättämään suoraan kuin murto-osan suomalaisista. Jos ja kun ihmiset haluavat silti edistää omaa ja muiden hyvinvointia ja onnellisuutta, täytyy keksiä uutta työtä ja uusia tapoja palvella toisiamme. Kulttuurilla on myös itseisarvoa, mutta sitä voi ajatella välineenäkin. Parhaimman ympäristön uusille innovaatioille sekä vihreille, vaaleanpunaisille ja kirkkaankeltaisille Nokioille luo liberaali, monimuotoinen urbaani miljöö, johon mahdollisimman erilaiset ihmiset ovat tervetulleita viihtymään ja harrastamaan.