Miksi käyttää Nordeaa?

Otsikko on rehellinen kysymys. Miksi ihmeessä? Kun kerran hevosvankkurit ja pellavakankaatkin on keksitty (sori, vegaanit ei käytä oravannahkoja). Ja Ålandsbanken.

Kadotin unenpöppörössä lompakkoni heinäkuussa Espoon-bussiin käydessäni kaverin luona katsomassa muutamia ihanan huonoja elokuvia. Kuoletin tietysti pankkikorttini heti. Kortin sulkupalvelu kehotti minua hankkimaan uuden kortin. Kahta päivää myöhemmin kävin hakemassa lompakon Suomen löytötavarapalvelusta.

Mikä ihmeen konttorin numero?

Kliksuttelin itseni verkkopankkiin maksaakseni laskuja ja vilkaisin samalla kortin tilanteen. Huomasin samalla, että myös verkkopankista voi tilata kortin. Tilauslomake kuitenkin kysyi konttoria -- ja sen numeroa. Moista numeroa ei tietenkään löytynyt mistään Nordean sivuilta.

Kortti päätyy Suomussalmelle

Soitin kiltisti Nordean asiakaspalveluun, ja aikani jonotettuani pääsinkin juttusiin neuvojan kanssa. Kerroin hänelle kolmeen kertaan asiani, ja lopulta tulin ymmärretyksi: haluan kuoletetun kortin tilalle uuden, haluan tilata sen verkkopankista, ja haluan sen lähelläni olevaan konttoriin. Ja siksi haluan konttorin numeron. Neuvoja kertoi, että kortin toimittaminen vie parisen viikkoa. Näpyttelin numeron verkkopankkiin ja tilasin kortin.

Muutaman viikon päästä posti toi tiedon kortin saapumisesta -- Suomussalmelle, joka on ollut kotikonttorini lukioajoista alkaen. Soitin taas Nordean asiakaspalveluun, joka ei tiennyt, miksi näin oli käynyt, mutta lupasi soittaa Suomussalmelle, ja että kortti olisi seuraavana maanantaina haettavissa Hakaniemen konttorista.

"Ne palvelut on ulkoistettu"

Hikisenä, kiireisenä ja muutaman tunnin edellisenä yönä nukkuneena tapsuttelin Hakaniemen konttoriin. Jonotettuani 20 minuuttia minulle kerrottiin, että ei se kortti täällä kyllä ole. Posti kun nykyään vie aina sen kaksi arkipäivää. Ystävällinen ja mukava virkailija selitti: "ei ne tiedä siellä vaihteessa mitään. Ne vaihdepalvelut on nykyään ulkoistettu. Meillä oli aiemmin Nordean sisäinen posti, mutta nykyään ne menee tavallisessa postissa. Kun nekin palvelut on nykyään ulkoistettu."

"Tässä kortissa oli vain kevyt sulku"

Seuraavana päivänä löysin itseni jälleen Hakaniemen konttorista. Vuoronumerojärjestelmässä oli ilmeisesti jotain mätää, koska "Neuvonta ja kortit"-numero ei vaihtunut ekan vartin aikana kertaakaan. Odotin lopulta konttorissa yhteensä 55 minuuttia. Päästyäni juttusille työntekijän kanssa sain kortin ongelmitta ja allekirjoitin sen. En jaksanut tilittää asiasta neuvojalle -- hänen vaikutusmahdollisuutensa asiaan lienivät pienet, ja olin joka tapauksessa kovin uupunut. Tämä kuitenkin kysyi vielä, suljetaanko vanha kortti kokonaan. Kuulemma siinä oli vain kevyt sulku, jonka olisi voinut avata pelkästään käymällä konttorissa. Tätäkään ei puhelinasiakaspalvelussa tietenkään minulle vihjattu, vaikka selitin asiani heille täsmällisesti ja huolellisesti.

Viimeksi, kun kaipasin uutta henkilökohtaista korttia Ålandsbankenista, tepastelin konttoriin, kerroin asiani, ja sain mukaani saman tien uuden kortin ja tunnusluvun. Ehkä korttiasiat ovatkin siellä nykyään monimutkaisempia. Mutta eivät sentään kafkamaisia...

Eläköön tietoyhteiskunta.