Säätöpäivä

On olemassa päiviä, jolloin keskittyy yhteen kaikkinielevään asiaan täysillä. Tämä ei ollut yksi niistä.

Päivän aluksi sovin aloittavani työt maanantaina. Edellisen kirjauksen jälkeen olin ilmoittanut Helsingin yliopistolle ottavani työt vastaan sekä kolmeen yritykseen, että en ota heidän tarjousta vastaan tai että työnhakuni ei ole enää voimassa. Toivottavasti en pian joudu katumaan. Tämän jälkeen soitin mm. Kelaan, työvoimatoimistoon ja sosiaalivirastoon ja pyysin, että he eivät enää lähettäisi minulle joulurahoja, sillä niille on nyt taas varmasti parempaakin käyttöä. Täytin myös joitain lippusia ja lappusia yliopistolle. Ilmoitin myös Fountain Parkiin, etten enää ehdi tekemään heille hommia muun ohessa, ja laskutin viimeisiä tuntejani sieltä.

Soitin Pääkaupunkiseudun partiolaisten jäsenlahden Hepun päätoimittajalle ja kerroin, että heidän kirjoittamansa epäasiallinen kirjoitus ilmastomarssista tulisi poikimaan oikaisuvaatimuksen. Kirjoituksessa oli annettu ymmärtää, että jonkin sortin vasemmistolainen salaliittokoalitio olisi "vetänyt naruja" yrittäessään jujuttaa partiolaisparkoja mukaan, mikä oli tietysti täyttä kukkua. Käytännössä kaikki poliittisesti väriltään sitoutuneet tahot, joita oli todella laaja kirjo mukana, olivat kiinnostuneita ennen kaikkea ilmastonmuutoksen torjumisesta, tässä aiheessa pysyttiin, ja heidänkin panoksensa oli siinä todella arvokas. Päätoimittaja suhtautui asiaan hyvin asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja kertoi, että kirjoitus oli syntynyt jonkin heidän sisäisen nettikeskustelunsa perusteella eikä kuvannut koko järjestön kantoja. Lähetin hänelle oikaisuvaatimuksemme katseltuani sitä vielä hetken.

Viime hetkellä sain Anna-Riikan, Tulevaisuuden Voiman superaktiivin ja MY:n ilmastokampanjan toisen vastaavan ensi vuonna, erinomaisia kommentteja siitä, että ei kannata paheksua partiota liian ylemmyydentuntoisesti ulkopuolelta. Tähän olisin muuten kyllä sortunut, koska minusta tuntui kauhealta ja läpeensä surulliselta, että partiossa, jonka arvoihin kuuluu vastuullisuus, yhteiskunnallinen aktiivisuus ja luonnosta ja muista ihmisistä huolehtiminen, suhtauduttiin niin torjuvasti ilmastonmuutoksen torjumista kohtaan täysin yhdentekevien syiden vuoksi. Onneksi partiossa on mukana ihmisiä, jotka voivat paljon tehokkaammin ja järkevämmin sisältä käsin kannustaa ihmisiä olemaan järkeviä ja vastuullisia vaikkapa ihan omankin tulevaisuuden suhteen. Ulkopuolelta tuleva itselle rakkaiden asioiden arvostelu saattaa kuitenkin aina saada aikaan puolustusreaktion silloinkin, kun järkevästi ajateltuna arvostelussa on aihettakin. Julkaisin myös nopeasti väsäämäni taustakirjoituksen aiheeseen.

Sitten delegoin lehtikirjoituksen uudesta energiaselonteosta Merille (Maan ystävien puheenjohtaja 2005) sekä ilmoittauduin ensi tiistain ja sitä seuraavan tiistain vaalijulisteiden liisteröinti- ja levitystalkoisiin. Soitin ViNOn loppiaistapaamista varten varaamiani paikkoja läpi ja ilmoitin valinneeni niistä yhden sekä täytin tätäkin varten lippusen ja postitin sen. Välitin eteenpäin tiedon hedelmöityshoitolain käsittelystä ViNOn aktiivilistalle. Lähetin viidelle osallistujalle ohjeet lauantain Maan ystävien ilmastokampanjan irc-kokoukseen. Kerroin Riitalle (Ilmari-tiedotushankkeen koordinaattori), että luennoituani Korson yläasteen ysiluokat (7 kpl, g:hen asti!) läpi koulussa oli ollut kiinnostuneisuutta pyytää meitä mukaan koulun ympäristöpäivään.

Sain harrastaa myös jonkun verran järjestöjen sisäistä diplomatiaa. Yksityiskohtiin menemättä on välillä vaikeaa selittää, että vaikka kaikessa ei kannata olla mukana, ja joistain projekteista on joskus järkevää erotakin, pitäisi muistaa olla paiskomatta ovia. Yhteistyötä kun voi tehdä jossain toisessa asiassa taas jatkossa...

Kommentoin erään helsinkiläisen ison liikennehankkeen eli keskustatunnelin tiimoilta järjestettävän seminaarin ohjelmaa (miten käykin niin, että keskustelulle ei meinaa koskaan tajuta varata riittävästi aikaa?). Linjailin vähän myös sitä, miten ympäristöteemoja kannattaisi paukuttaa jo ensi vuoden alussa EU-puheenjohtajuuskautta varten erityisesti niin, että meillä olisi konkreettisia ja mitattavia vaatimuksia kaudelle, joissa päävastuuta odottaisimme ympäristöministeriltä. Kommentoin Maan ystävien historian ehkä massiivisinta hallituksen pöytäkirjaa laajalti, ja kirjoitin myös raporttia Voima Kustannus Oy:stä, jonka osakas MY on. Lähetin Riitalle (joka on, paitsi Ilmarin koordinaattori, myös MY:n ensi vuoden pj ja Tulevaisuuden Voiman Tampereen vetäjä...) Tulevaisuuden Voiman kesällä tekemän yleisesitteen digitaalisena. Kirjoittelin henkilökohtaisia kuulumisia Merille samalla (alakertaan sähköpostilla!), kun kommentoin hänen strategiakirjoitustaan. Keskustelin tammikuun patologisimpien ilmastoaktiivien yhteisestä tapaamisesta tammikuulle. Mainostin MY:n pikkuvaihtoehtoa (siis vaihtoehtoa pikkujouluille) lauantaina parille listalle sekä Työpaikkojen rauhantoimikunnan rauhanpäiviä parille lisää. Kyselin Riitalta kehyjärjestöjen EU-puheenjohtajuuskauden suunnitelmista ja mitä saumaa meillä olisi siihen mukaan.

Illalla kävin myös heittämässä tavaroita Postiin (jonka jonot olivat hurjat ja tietokoneiden tahmaus ilmeisen käsittämätöntä, mikä herätti asiakaspalvelijoissakin rauhallisia hymynväreitä) ja yhden kansalaisjärjestökoalition EU-puheenjohtajuuskauden suunnittelupalaverissa. Varsinainen into tuntui puuttuvan palaverissa, jonka agenda oli ehkä vähän turhankin laaja ja yleinen ja osallistujia vähänlaisesti. Palaverin jälkeen juttelin kahden kesken erään järjestöaktiivin kanssa hänen ilmastomarssille tuomastaan esittelypöydästä. Huomasin taas, miten syvästi inhoan konfrontaatioita, vaikka pitäisin niitä kuinka välttämättöminä. Oli myös pakko pohtia, kuinka tarpeellista ja järkevää oli kritisoida yhtä hassua pöytää, ja olinko ehkä koko kritiikissäni väärässä. Ainakaan arvostelemallani taholla ei tuntunut olevan liiemmälti ymmärrystä minun näkökohdilleni. Päädyin kuitenkin siihen, että syytöksiin oli aihettakin, luettuani uudestaan marssista saamaani palautetta. Vapaaehtoistoiminta on sen verran herkkää aluetta, että en todellakaan toivo, että minkään yhden järjestön toiveiden vuoksi tuotetaan huonoa mieltä aktiivisia ihmisiä ja demoralisoidaan heitä. Erityisesti luettuani eräitä saamiani itsekriittisiä pahoitteluja, joissa oltiin vilpittömästi pahoillaan siitä, että yksi toinen järjestö oli täysin tahattomasti vallannut marssin mediatilaa esimerkiksi Helsingin Sanomissa, tuntui siltä, että jotkut osaavat pyytää anteeksi ja haluavat tehdä ensi kerralla paremmin ja toiset eivät.

Lähetin Jyrki Kataiselle kauan sähköpostilaatikossani lojuneen kirjoituksen, jossa onnittelin häntä kokoomuslaisittain ihan järkevästä kolumnista Turun Sanomissa. Kolumnissa Katainen otti kantaa hallituksen Kioto-selontekoon. En kuitenkaan ihan ymmärtänyt, mitä Katainen mahtoi tarkoittaa kirjoittaessaan, että seuraava ilmastosopimus ei voi perustua päästöleikkauksiin kuten Kioto eikä toisaalta yksin myöskään vapaaehtoiseen teknologian kehittämiseen, vaan johonkin tältä "väliltä". Välimuotoja on vaikea keksiä, ellei tosiasiassa tarkoiteta Kiotoa sellaisena kuin se on, joidenkin kuvitelmien sekä kuuden maan julkilausuman välissä. Kiotossahan nimittäin kehitetään teknologiaa kovastikin -- ja siinä teknologian siirtoon ja kehittämiseen on allokoitu ihan oikeita resurssejakin, toisin kuin joissain muissa julistuspapereissa.

Peräsin samalla myös keinoja, joilla Suomi oikeasti on mukana taivuttelemassa nopeasti kehittyviä maita, kuten Kiinaa, Brasiliaa ja Intiaa, panostamaan kestävään teknologiaan tulevissa investoinneissaan. Sanomalla, että Suomi ei voi vähentää nykyisiä päästöjään ei varmasti päästä pitkälle. Suomen päästöt ovat ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta täysin kestämättömiä. Kiinaan verrattuna ne ovat henkeä kohden moninkertaiset. Tavoitteena ei tietenkään pidäkään olla se, että Kiina etenee Suomen tasolle päästöissä, vaan että Suomi esittää konkreettisia keinoja, joilla se voi ja haluaa edistää hyvinvointia sekä nyt että ilmaston reunaehdoilla tulevaisuudessakin. Lopuksi kysyin Kataiselta vielä perusteluja hänen ydinvoimainnostukselleen ja ihmettelin, voiko sitä tarjota päästöjen vähentämisen ratkaisuksi kehitysmaissa. Toistaiseksi en ole nähnyt oikeaa strategiaa edes Suomen tasolla siitä, miten päästöjä leikataan riittävästi (esim. vuoteen 2050 mennessä päästövähennysvaatimus on 80 %) juuri ydinvoimalla. Voimakkaimman ydinvoimalobbauksen ensisijainen tavoite ei siksi tunnukaan oikeasti olevan vähentää päästöjä, vaan tuottaa halpaa sähköä rikkaissa maissa niin kauan kuin halpaa uraania riittää.

2astetta.net:iin oli tullut Rauhanpuolustajien puheenvuoro ilmastonmuutoksen ja rauhan sekä demokratian suhteesta. Vastaavaa kirjoitusta yritin saada myös ilmastomarssin sivuille, mutta kiireiden vuoksi sellaista ei sinne päätynyt. Sen sijaan sivuille tuli sen sijaan paljon muita hyviä ja innostavia näkemyksiä siitä, miten ilmasto vaikuttaa eri ihmisten ja yhteisöjen elämään ja mitä sen torjumiseksi pitäisi tehdä. Verkossa on nyt sekä 2astetta.net:ssä, ilmastomarssin sivuilla että upeasti uudistetussa ilmasto.org:ssa loistavasti koskettavia ja innostavia lausuntoja.

Sain tänään kutsun myös varapuheenjohtajaksi vaalivaliokuntaan presidentinvaaleihin, ja järjestin jo avustajan sekä tapaamispyynnön valiokunnan puheenjohtajalle. Vaaleissa toimiminen on omalla tavallaan hauskaa, koska siinä pääsee juttelemaan kivojen ihmisten kanssa ihan eri puolueista niin, että on erityisesti kiellettyä puhua politiikkaa (vaalien vuoksi). On tyydyttävää huomata, miten kunnia-asia suomalaisille on se, että vaalit toimitetaan äärimmäisen hyvin ja tarkkaan.

Lopuksi kirjasin vaihteeksi "todo"- eli nakkolistani alkuun pari erityistä tehtävää: miettiä, tekeekö järkeviä tekoja, jotka aidosti hyödyttävät jotakuta, kenen hyväksi tekee asioita, ja ehkä tärkeimpänä pohjalla: alanko olla vähän liian tärkeä. Tärkeydessä on ainakin kaksi huonoa puolta. Ensimmäinen on se, että jos tekee oikeasti ja konkreettisesti itsestään liian "tärkeän", on tehnyt jotain huonosti. Oikeat asiat eivät koskaan saisi riippua vain yhdestä ihmisestä. Toinen on se, että aivan olennaiset poliittiset työkalut, eli empatia, nöyryys ja tavoitteellisuus alkavat jäädä sen alle, että tekee asioita, joilla hakee hyväksyntää itselleen ja omalle paikalleen maailmassa muilta.