Flunssasta ja jonkunlaisesta keuhkoputkentulehduksen kaltaisesta röhnystä huolimatta asiat tuntuvat menevän eteenpäin. Ilmastokokoukset Montrealissa sujuivat juuri niin hyvin kuin vain ikinä osasi toivoa, kuten ilmasto.org:n raporteistakin voi lukea. Kansainvälisen ilmastotoiminnan päivän marssit olivat menestyksiä (lue: hyvää pohjustusta sille, että saamme Suomessakin kaduille vaikkapa 10 000 ihmistä vaatimaan ilmastonmuutoksen torjumista), ja marssin palautetilaisuus oli jatkotoiminnan kannalta toiveikas. Tätä menoa hallituskin joutunee tunnustamaan, että sen näkemyksellä lähivuosien energiapolitiikasta ja Kioton velvoitteiden täyttämisestä ei kyllä tueta kansainvälistä ilmastonmuutoksen torjumista.
Maan ystävissä on selkeää uutta puhtia sekä talous- että ilmastokampanjassa, ja lauantain IRC-tapaamiseen haluaa yllättäen (mutta ei ehkä oikeastaan epäyllättävästi, koska Maan ystävät rollz mmmmkay?) tulla ihan uusia ihmisiä ympäri Suomea. Ensi kevään lumiukkotempauksesta (28.2.2006) voi tulla vielä hienompi kuin tämänvuotisesta.
Onnistuin viimeiseen asti välttelemään ViNOn liittokokouksessa muodollisia luottamustehtäviä, eli voin keskittyä käyttämään aikaani mm. sen ympäristöryhmän vetäjänä, enkä joudu ottamaan esimerkiksi hallituksessa jokaiseen asiaan maan ja taivaan väliltä kantaa seuraavan vuoden aikana -- ellen sitten tapani mukaan halua.
Ryhmän suunnittelukokous liittarissa oli lyhyt, mutta innostunut. Keräämillämme ideoilla esimerkiksi ympäristöjulkaisusta (jonka nimeksi tässä vaiheessa kaavailin "Tarinoita ympäristöstä ja ympäristönsuojelijoista") täytettäisiin varmaankin päivittäin sanomalehti koko ensi vuoden ajan. ViNO sai loistavan toimintasuunnitelman ja hallituksen sekä ennen kaikkea sen toimijat pursuavat selvästi ideoita ja toimintaintoa. Seuraavaksi pitäisikin alkaa valmistelemaan tuota julkaisua sekä ympäristöryhmän loppiaisen keskustelu-, ideointi- ja suunnittelutapaamista.
Henkilökohtaisemmalla tasolla tuli vähän yllättäväkin kosketus arkitodellisuuteen liittokokouksessa, kun siellä erään ihmissuhteensa hiljan menettänyt nuori nainen puhui yön keskellä läheisyyden kaipuusta. Vastaan tuli yllättävän fyysisen ontto olo ja ajatus siitä, että olisi hauskaa pitää jotakuta kädestä kiinni ja tuntea olevansa vähän tavallista turvallisemmassa satamassa ihmissuhteiden aallokoissa. Parantumattomana pragmaatikkona ajattelin toki lisäksi, että olisi erityisen käytännöllistä, jos käden pitelijällä olisi samanlaisia harrastuksia kuin ne, jotka vievät leijonanosan omasta ajastani. Mutta ehkä jonain päivänä eräs niistä "10 syystä ryhtyä aktivistiksi" (6.) oikeasti myös toteutuu.
Samalla kuitenkin olen joutunut taas miettimään identiteettejä, erityisesti johonkin ryhmään kuulumista. Tehdessäni ilmastotoimintaa en tunne olevani maan ystävä tai vihreä nuori, vaan aina se ihan sama Heikki, jolla on omat haaveet ja pelot ja vahvuudet ja heikkoudet. Mainostan mielelläni molempia ryhmiä kaikille, mutta vieroksun ajatusta siitä, että sen pitäisi olla toiminnan ehto tai sen pääasiallinen sisältö. Itse olisin valmis luovuttamaan esimerkiksi lumiukkotempauksen "omistajuuden" Maan ystäviltä Tulevaisuuden Voimalle, jos sillä saadaan enemmän toimijoita mukaan. Siitä en tiedä, mitä mieltä muut maan ystävät ovat -- ehkä samaa, ehkä eivät.
En myöskään hirveästi ilahtunut siitä, että eräs järjestö tuli, aneluista, kehotuksista ja kielloista huolimatta ilmastomarssille oman ainakin minun ja monien muiden mielestä ilmastoon liittymättömän näkyvän myyntimateriaalinsa kanssa. Ei siksi, että Maan ystävillä tai jollakulla muulla olisi pitänyt olla näkyvyyttä heitä enemmän, vaan siksi, että sotkemalla yhteiseen asiaan omia juttujaan, he ikään kuin vaaransivat löyhän ja hyvin herkän ilmastokoalition, jonka kokoamiseksi ja koossa pitämiseksi moni ihminen oli nähnyt todella paljon vaivaa.
Esimerkiksi SKP, jonka pelkkä nimi tuntui herättävän etukäteen väristyksiä joissain ihmisissä, käyttäytyi vastaavassa asiassa esimerkillisesti ja pysyi erinomaisesti aiheessa kaikessa toiminnassaan. Olin innostunut Yrjö Hakasen puheesta myös siksi, että puhumalla heti kirkon diakonian ja yhteiskuntatyön sihteerin Ilkka Sipiläisen jälkeen Hakasen puheenvuoro viesti epäpyhästä liittoumasta kirkon ja SKP:n välillä: siitä, että nyt on sekä tarvetta että mahdollisuutta laajalle ja ennakkoluulottomalle rintamalle ilmastonmuutosta vastaan.
Toisaalta samalla, kun meidän pitäisi minusta olla valmiita olemaan osana jotain liikettä, esimerkiksi maan ystävillä ja vihreillä (niin niillä "aikuisilla" kuin nuorillakin) olisi paljon tehtävää myös järjestömme näkyvyyden lisäämiseksi erityisesti jäsenhankinnan osalta. Suomi tuntuu olevan väärällään ihmisiä, jotka symppaavat meitä ja toimintaamme paljon, mutta joille ei ole tullut mieleenkään, että he voisivat olla osa liikettä.
Kuten Tarja Cronberg sanoi vihreiden nuorten tilaisuudessa Nuuksiossa, tarvitsemme kuitenkin "lisää ääniä". Vihreät tarvitsevat toki lisää äänestyslipukkeita, mutta kansalaisjärjestöt ja koko kansalaisyhteiskunta tarvitsevat edelleen lisää persoonallisia, innostuneita, pelokkaita, järkeviä ja tunteellisia puheenvuoroja, kansalaisten päästämistä ääneen. Samalla kansalaistoiminta, huutavien vääryyksien osoittaminen ja ratkaisujen esittäminen, tarvitsee lisää tekijöitä, sillä ilman sitä yhteiskunta tuskin tulee kehittymään kovinkaan hurjaa vauhtia.
Tätä kirjoittaessani edessäni on ruudulla kaksi työtarjousta, joista pitäisi osata valita toinen. Toisella paikalla, joka on yritys, on tarjota varsin haastavia työtehtäviä mm. kääntäjäympäristö- ja käyttöjärjestelmäkehityksen parissa ja hyvää kokemusta myös uran jatkon kannalta. Toinen paikka on erään korkeakoulun atk-osasto, jossa saisin ylläpitääkseni ja kehittääkseni varsin katkeria vuodatuksia ystävissäni herättäneen tietojärjestelmäprojektin. Palkkatarjouksetkin ovat, hieman yllättäen, samat, millä ei tosin taida olla päätökseeni juurikaan vaikutusta.
Olen toisaalta nyt tehnyt yli viisi vuotta hommia yrityksille, joiden taloustilannetta on välillä vaikea ennustaa kuukautta pidemmälle, ja joissa paineet työntekijöitä kohtaan ovat välillä olleet aika kohtuuttomia erityisesti, kun ottaa huomioon sen, että yksittäisen ohjelmoijan mahdollisuudet vaikuttaa yrityksen viivan alle tulevaan tulokseen ovat melko rajalliset. Korkeakouluissakin pääsee varmasti halutessaan kehittämään osaamistaan ja ehkä kokeilemaan, millaista on palvella vähän toisenlaisia asiakkaita vähän toisenlaisin tavoin. Taidan siis lopulta kallistua jälkimmäisen tarjouksen puoleen toiveikkain mielin.
N. tunnin kuluttua alkaa Vihreän liiton ympäristötyöryhmän kokous eduskunnassa, jossa puhutaan paljon myös ilmastosta ja ensi vuoden toiminnasta. Toivottavasti eduskunnan valiokunnissa kuullaan strategiasta hyviä tyyppejä, joita vaikuttaa löytyvän niin ilmastoalan yrityksistä kuin vaikkapa SAK:stakin. Tärkeää on, että kuultavilla asiantuntijoilla olisi ymmärrystä mm. liikenteestä, yhdyskuntasuunnittelusta ja esimerkiksi kuntatason toimista.
No comments:
Post a Comment