Kaupungissa vai maalla? (Helsingissä vai Sipoossa?)

Keskustelu Sipoon ja Helsingin välisestä rajasta on käynnistänyt laajempaa pohdintaa siitä, onko ihmisten parempi asua kaupungissa vai maalla. Kysymys menee helposti vähän metsään.

Suomessa on jo olemassa väljän ja tiheän asutuksen alueita. ("Väljä" ei tässä viittaa lämmitettävään asuinpinta-alaan vaan asukkaisiin neliökilometrillä.) Voimme tavoitella asutusrakenteen muuttamista ekotehokkaiksi urbaaneiksi koneistoiksi tai omavaraisiksi paikallisyhteisöiksi, mutta on absurdia kuvitella, että muutos olisi helppo tai nopea. Toistaiseksi siis ihmisiä siis tulee myös asumaan sekä taajamissa että maaseudulla.

Tavoitteeksi siis tulisikin ehkä ottaa:

1) Sekä väljän että tiheän asutuksen alueilla sekä voidaan että tulee pyrkiä siihen, että ihmiset voivat hyvin ja ympäristökuorma on pieni. Tarvitaan joukkoliikenneyhteyksiä, palveluita, kestäviä lämmitysratkaisuja, virkistysalueita, luonnonsuojelua ja mahdollisuutta harrastaa ja vaalia ihmissuhteita. Pitäisi kisata siitä, missä asiat aidosti järjestetään parhain päin, eikä siitä, onko jokin kuvitteellinen ekokaupunki tai ekokylä teoreettisesti lähempänä optimia.

2) Tavoite 1) edellyttää käytännössä asumisen ja liikenteen suunnittelemista kokonaisuutena. Kuntarajat eivät saa olla este elämän muuttamiseksi ekologisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja onnellisemmaksi. Toisaalta on turha kuvitella, että kuntarajojen muuttaminen automaattisesti parantaa kaikki ongelmat. Erityisen hassuksi tilanne muuttuu, jos kiistat kuntarajoista tulehduttavat välejä jollain alueella niin, että juuri riitely estää seudullisen yhteistyön.

3) Jos haluaa asua väljän asutuksen alueella, on hyvä olla valmis järjestämään oma liikkumisensa ja lämmityksensä kestävällä tavalla (esimerkiksi pelleteillä, polkupyörällä ja vaikka harvaankin kulkevalla bussilla). Kaikille tämä ei ole mahdollista; heidän olisi ehkä parempi asua kaupungissa kaukolämpötalossa ilman autoa. Jos tämä tuntuu raa'alta, kannattaa ehkä muistaa, kuinka raaka ja epäoikeudenmukainen paljon päästöjä tuottavan elämäntavan tuottama ilmastonmuutos viime kädessä on.

Sipoo&Helsinki: Parempaa demokratiaa

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti kesäkuussa juuri ennen kesälomiaan esittää salamaratkaisuna valtioneuvostolle, että osa läntisestä Sipoosta liitettäisiin Helsinkiin. Päätös kirvoitti kaksi keskustelua.

Ensinnäkin syntyi ihmettelyä siitä, miten valtuusto pystyy ottamaan kantaa laajaan kysymykseen, joka esiteltiin valtuutetuille pari tuntia ennen kuin siitä piti päättää. Kenties jotkut valtuutetut olivat saaneet omia reittejään riittävästi tietoja aiheesta etukäteen; ja olihan asiaa puitu jo kauan. Silti demokratia edellyttää yleisessä tapauksessa parempaa valmistelua ja kaupunkilaisten edustajille mahdollisuutta perehtyä asioihin.

Ymmärrän sen, että hyvänäkin pitämäni tyyyppi voi tuntea houkutusta hoitaa oikeana pitämänsä päätös rivakasti ja sujuvasti, erityisesti, jos reunaehdot ovat hankalat. Ongelma tässä on se, että silloin pudottaa itseltään moraalisen pohjan arvostella muiden tekemisiä. Entä, jos seuraavalla kerralla joku käyttää samoja menettelytapoja tuodakseen päätettäväksi enemmistön diktatuurilla jotakin, josta aiheutuukin arvaamatonta haittaa ihmisille?

Minä, Tapio Laakso ja Outi Alanko-Kahiluoto otimme asiaan kantaa, koska halusimme puolustaa demokratiaa. Tiedotteemme alla.

---

Hyvä päätöksenteko edellyttää avoimempaa valmistelua

Kannanotto
22.6.

Helsingin Vihreiden puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Tapio Laakso ja Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Heikki Korpela kritisoivat Helsingin ja Sipoon kuntarajan muuttamishakemukseen liittynyttä salailua ja hätäilyä. Puheenjohtajat katsovat, että kuntarajojen muuttaminen näyttää sinällään tuovan paljon hyviä mahdollisuuksia Helsingin seudun kehittämiselle. Kaupunginvaltuuston pikapäätös tärkeässä asiassa ei kuitenkaan jättänyt helsinkiläisille mahdollisuuksia esittää omaa kantaansa asiaan tai valtuutetuille perehtyä siihen.

Valtuuston keskiviikkoinen päätös esittää valtioneuvostolle Sipoon lounaisosien liittämistä Helsinkiin oli paraatiesimerkki huonosta päätöksentekokulttuurista. Vihreiden puheenjohtajien mielestä valtioneuvostolle tehdyn hakemuksen käsittelyssä tuleekin jatkossa kiinnittää erityistä huomiota avoimeen kansalaiskeskusteluun ja kansalaisten osallistumiseen.

"Demokratia ja avoin päätöksenteko edellyttävät avointa valmistelua. Salassa valmisteltu esitys Sipoon länsiosien liittämishakemuksesta lähetettiin valtuutetuille vain muutamaa tuntia ennen valtuuston kokousta. Jos päätös on oikea, miksei sitä voitu valmistella avoimesti? Kyse on hakemuksesta, jonka vaikutukset voivat ulottua vuosikymmenien päähän. Tällainen toiminta ei tarjoa tilaa kunnolliselle asiaan paneutumiselle eikä aidolle kansalaiskeskustelulle", huomauttaa Outi Alanko-Kahiluoto.

"Kaupunginhallitus on luvannut, että Sipoosta liitettävillä alueilla huolehditaan myös arvokkaiden metsien suojelusta ja että asumisen rinnalla kehitetään ja vaalitaan hyviä virkistysalueita. Nämä lupaukset tulee todella pitää täysimääräisesti. Kaupungin päättäjät voisivat lunastaa uskottavuutta lupauksilleen kohentamalla päätöksentekonsa avoimuutta", Heikki Korpela toteaa.

"Helsingin seudun yhteistyö paremman elinympäristöjen suunnittelun ja liikenteen puolesta on sinällään elintärkeää ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyössä on kuitenkin korostettava demokratiaa, avoimuutta ja kansalaisten luottamuksen hakemista, ei purettava niitä. Hyviäkään asioita ei pidä jyrätä läpi demokratian ja avoimen päätöksenteon kustannuksella -- ei Helsingin rajojen kohdalla eikä muussakaan kuntien uudistamisessa", Tapio Laakso huomauttaa.

Lisätiedot:
Outi Alanko-Kahiluoto, gsm 041 522 4272
Tapio Laakso, gsm 050 325 0074
Heikki Korpela, gsm 040 848 6022