Makasiinit ja poliittinen sauvasekoitin [toukokuu]

Toukokuussa poliittiseen sauvasekoittimeen joutuivat kansalaistoiminta, nuorten ja prekaarien äänen kuuluminen, perustulo -- ja väkivalta. Vihreät ovat näistä puolustaneet kansalaisten omaehtoista poliittista vaikuttamitsta puolueiden ulkopuolella; äänen antamista äänettömille; sekä perustuloa, jolla halutaan yhdistää oikeudenmukainen toimeentulo ja kannustaminen työhön sekä toimeliaisuuteen. Ilmeisesti siksi lehdissä vihjailtiin, että Vihreät, erityisesti ViNO, kannattaisi myös väkivaltaa tai olisi jopa osallinen siihen. Jostain syystä Kokoomukselta tai SDP:ltä -- tai poliisilta -- ei kysytty, kuka heitteli kiviä näyteikkunoihin ja poliisia päin. Jos olemme heikoimpien puolella, kai sitten olemme heidän puolellaan silloinkin, kun he tekevät typeriä ja vahingollisia tekoja? Olemme kyllä, mutta emme puolusta tai hyväksy tekoja.

Vihreät ovat johdonmukaisesti vastustaneet väkivaltaa, oli kyse sitten militaristista rakenteista, viharikoksista, naisten pahoinpitelystä tai väkivallasta mielenosoituksissa ja bileissä. Kyllästyneinä joukkoviestimien vihjailuihin ViNO lopulta lausui ihan julkisesti, varmemmaksi vakuudeksi, että meille väkivallattomuus on korkea arvo. Vaikka mahdollisuutemme aivopestä ja johdatella massoja ovat (onneksi) sangen rajalliset, halusimme muistuttaa myös syrjäytetyille itselleen, että demokratiaa kannattaa tukea, eikä maailma muutu käyttämällä katukivea argumenttina.

Minua kirpaisi Makasiinien palo, vaikkei se ollut minulle itselleni välittömästi läheinen. Se oli sitä muille. Sitä oli myös Porvoon kirkko; tai sosiaalikeskus Siperia. Silti Lehden leikinlasku nosti surunsekaisen hymyn pintaan: kun kävi ilmi, ettei Makasiinien palo ilmeisesti ollutkaan dramaattinen tuhopoltto, tunnelma oli sellainen kuin olisi sanottu: "olisi ne voitu polttaa".

Lisäksi toukokuussa -- ja ilmeisesti yhä -- vihreiden oletettiin kannattavan esimerkiksi kaikkia kansalaispalkan malleja, joita joku vihreisiin kuulumaton voi keksiä. No emme kannata. Emme aja kahden euron tai tuhannen euron perustuloa. Haluamme perustulomallin, jossa suurin osa kansasta saa käteen perustulon ja verojen jälkeen sen, mitä nytkin. Meille tärkeintä on, että järjestelmä olisi yksinkertainen ja ennakoitava, ja että pienituloisimmat voisivat tehdä pätkätöitä ja saada siitä jotain myös käteen.

Rakennetyöttömyys ja työmarkkinoilta syrjäytyminen on Suomen ongelmista meitä uhkaavan ilmastonmuutoksen jälkeen suurin. Jos haluamme saada lisää ihmisiä työhön ja pitää heitä siellä, sellainenkin työ kannattaa tehdä kannattavaksi, jota ei ole tarjolla esimerkiksi ympärivuotiseksi tai kokopäiväiseksi. Työkyvyn ja uran ylläpito tekemällä lyhyitäkin pätkätöitä voi olla tie pysyvämpään, kokopäiväiseen työsuhteeseen. Samalla on huolehdittava siitä, että työolot ja työntekijöiden neuvotteluasema suhteessa työnantajiin pidetään asiallisella tasolla -- tai viimeistään tässä vaiheessa kehitetään sellaiselle.

Varsinkaan emme halua valtiontaloutta kuralle perustulolle. Kokoomus on oppositiossa se ryhmä, joka haluaa yhtä aikaa lisätä julkisia menoja ja vähentää tuloja leikkaamalla veroja. Vihreä eduskuntaryhmä on esimerkiksi Kokoomuksen oppositioryhmästä poiketen laatinut systemaattisesti vaihtoehtoisia talousarvioita valtiolle, joissa kokonaisuus on ollut ylijäämäinen. Tarpeellisia lisämenoja yhteiskunnan kehittämiseksi on paikattu muun muassa ympäristöverotuksella.

Mitä tämä tarkoittaa rautalankamallina? Kaikille pätisi sama: n. 400 euroa perustuloa ja n. 40 prosenttia veroa tuloista. (Vihreä perustuloryhmä vääntää yhä yksityiskohtia.) Jos sinulla ei ole tuloja, saat 400 euroa ja lisäksi asumiseen tukea. Jos tienaat 1000 euroa, saat 400 euroa ja maksat 400 euroa veroa. Jos tienaat 3000 euroa, saat 400 euroa ja maksat 1200 euroa veroa, eli käteen jäisi n. 2200 euroa. Luvut vastaavat hyvin tarkkaan sitä, mitä ihmisille jää käteen verojen ja tulonsiirtojen jälkeen. Tärkein ero tulee siinä, että kaikkien köyhimpiä motivoisi työntekoon moraalin, toimimishalujen ja sosiaalisten paineiden lisäksi myös taloudellinen hyöty. Jos olet muuten tuloton, 100 lisäeurosta maksaisit 40 euroa veroa, mutta perustulosi ei tippuisi vastaavasti -- toisin kuin toimeentulotuki.

Jäljelle jäisi jonkinlainen asumistuki sekä pahimpaan pulaan joutuville toimeentulotuki. Toimeentulotuesta kuitenkin tulisi aidosti viimesijainen turva, ei satojen tuhansien ihmisten elämän perusedellytyksistä huolehtiva koneisto, joka tekee työnteon taloudellisesti hyvin kannattamattomiksi.

Perustuloon liittävät paljon vääriä käsityksiä sekä sen kannattajat että sen vastustajat. Yksi syy tähän on se, että mikä tahansa järjestelmä, joka tasaa tarpeettoman suuria tuloeroja ja huolehtii heikoimpien perustoimeentulosta veroilla ja tulonsiirroilla, on väistämättä monimutkainen. Suomen nykymalli on paljon monimutkaisempi kuin perustulo, ja siihenkin liittyy usein väärinymmärryksiä. Nykyjärjestelmään on kuitenkin totuttu, ja sitä pidetään "luonnollisena". Yksinkertaistaminen ja johdonmukaistaminen pelottaa, koska se on jotain uutta.

Selkiyttämistä, kirkastamista ja kärsivällistä selittämistä siis tarvitaan. Haaste on vaativa, mutta mielenkiintoinen -- ja yhteiskunnan perustulon toteuttamisen haasteen voittamisesta saava palkkio kultaa kalliimpi.