Kaksi ministeriä: innostunut ilmastokeskustelija ja turvenuija [toukokuu]

Toukokuussa kävin samana päivänä muiden järjestöaktiivien kanssa tapaamassa myös ministereitä Tanja Saarelaa (silloin Karpela) sekä Mauri Pekkarista. Saarelan kanssa puhuimme erityisesti nuorten osallistamisesta ilmastotyöhön. Jutustelun yleistunnelma oli keskusteleva, kiinnostunut ja aktiivinen. Kerroimme ja kuuntelimme vapaaehtoisen ilmastovalistuksen ja -vaikuttamisen rahoituksesta ja erityisesti sen jatkuvuuden puutteesta.

Lisäksi meitä puhuttivat nuorten ilmastotapahtumat, eläinsuojeluhankkeet, suurpetosuojelu ja kulutuksen järkeistäminen. Olen eri mieltä kulttuuriministerin kanssa joistain tekijänoikeuskysymyksistä sekä erilaisista tietoverkkojen valvontajärjestelmistä. Kansalaisvaikuttamisesta ja ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa kuitenkin tuntuu, että pääsemme kosketuksiin.

Pekkarisen kanssa rintamalinjat olivat jumiutuneemmat. Kävimme konekiväärimäisesti läpi aiheita pitkän tähtäimen ilmastopolitiikasta, turpeesta, syöttötariffeista uusiutuville, energiansäästöstä ja päästökaupasta. Viestimme olivat:

1) Pitkän tähtäimen ilmastopolitiikassa voimme vaikuttaa itse muunkin maailman kehitykseen. Emme voi odottaa, että Kiina ja Intia ratkaisevat ilmasto-ongelman ja me seuraamme perässä, vaan meidän tulee antaa itse signaaleja oikeasta etenemissuunnasta -- sanoillamme ja teoillamme.

2) Uusiutuvat energialähteet ovat turvetta parempi vaihtoehto ilmastonsuojelullisesti. Lisäksi uusiutuvat ovat yhtä kotimaisia kuin turvekin, mutta uusiutuvia voi viedä myös ulkomaille ja ne voivat työllistää paljon ihmisiä. On totta, että turve "uusiutuu" hyvin hitaasti. Väite johtaa harhaan. Turve kasvaa niin hitaasti, että sen uusiutuminen on ilmaston kannalta käytännössä yhtä merkityksetöntä kuin kivi- ja ruskohiilen. Lisäksi luonnontilaisten soiden raiskaaminen turpeennostoa varten tuhoaa arvokkaita luonnonympäristöjä. Siksi turpeen suosimisen sijaan kannattaisi tukea uusiutuvia; jos kotimaisesta turpeesta halutaan tehdä kilpailukykyistä ulkomaisen kivihiilen kanssa, tähän on parempiakin tapoja kuin tehdä turpeesta houkuttelevampaa kuin nopeasti uusiutuvasta puusta.

Kirjoitin turveaiheesta myös huhtikuussa Helsingin Sanomiin ja Keskisuomalaiseen.

3) Energiansäästö on jäänyt vähälle ilmastokeskustelussa. Miksi yrittää vain tuottaa enemmän ja enemmän, kun voi kuluttaa järkevämmin? Kaikkialla muuallakin elämässä ihmiset haluavat fokusoida olennaiseen: miksi juuri energian kohdalla ihmiskunta yritetään tappaa tehottomuuteen ja kehnoihin käytäntöihin? Pelkällä kansalaisten valistuksella ei päästä pitkälle: tarvitaan laitestandardeja, matalaenergiarakentamisen helpottamista, tukia energiapihille teknologialle ja uusia käytäntöjä julkishallintoon. Teollisuudessa puolet kannattavista energiansäästöhankkeista on yhä tekemättä; missä viipyvät valtion lainoittamat ESCOt?

4) Päästökaupassa ja erityisesti päästöjen alkujaossa tulisi pyrkiä suurempaan oikeudenmukaisuuteen ja tehokkuuteen (Climate Action Network Europen raportti). EU:n päästökaupassahan oikeuksia ilmakehään jaetaan yrityksille ilmaiseksi tietty määrä, jonka jälkeen niillä käydään kauppaa. Kun ilmakehä on yhteiskunnan yhteinen, olisi reilumpaa pistää yritykset ostamaan huutokaupassa ainakin osa päästöoikeuksista valtiolta, ja kertyneet tulot valtio voisi käyttää esimerkiksi energiansäästön tukemiseen. Ilmaiseksi jaettujakin oikeuksia pitäisi jakaa yhtenäisin perustein. Sen sijaan, että oikeudet jaetaan perintömenettelyllä eli aiempiin päästöihin perustuen, pitäisi saada aikaan hieman säätykiertoa. Oikeuksia pitäisi tarjota vähemmän niille, joilla on vielä hyvät mahdollisuudet vähentää päästöjään.

Päästökaupasta pääsin juttelemaan myöhemmin lisää sähköpostitse erään toisen poliittisen nuorisojärjestön kanssa. Siitä myöhemmin lisää.

Menivätkö viestimme läpi? Siltä ei ainakaan näyttänyt. Mutta ainakin saimme vietyä Pekkariselle kytkimellä varustetun sähköjatkojohdon, jonka tämä otti myhäillen vastaan. Kyseisenlaisella johdolla pystyy helposti katkaisemaan kaikki sähkölaitteet ja niiden valmiustilakulutukset kokonaan kerralla. Säästää sähköä, rahaa ja ilmastoa. Valmiustilathan kuluttavat kotitalouksien (ja esim. toimistojen!) sähköstä 5-10 prosenttia, täysin turhaan.