Kotisivu

>>

2007-02-20:

VTT vastaan VATT - mureneeko vai kasvaako kilpailukyky?

Helsingin Sanomat uutisoi eilen päästövähennysten voivan viedä Suomesta jopa 60 000 työpaikkaa ja leikkaavan 3 prosenttia kansantuotteesta. Luvut perustuvat valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen valtioneuvoston talousosastolle tekemään selvitykseen siitä, miten EU:n ajama 20 % päästövähennystavoite vaikuttaisi kansantalouteen.

Heti seuraavana päivänä VTT:n Mikko Kara kommentoi, että päästötavoite voisi jopa kasvattaa kilpailukykyä.

Kaikki tietysti riippuu oletuksista. Taloudelliset skenaariothan tuottavat kiltisti varsin erilaisia näkymiä riippuen niihin syötetyistä parametreista. Ainakaan toistaiseksi VATT:n sivuilla ei ole selvitystä tai sen taustoja, joten joudun arvailemaan taustalla vaikuttavia olettamia. Luultavasti melko rankkoihin lukuihin päästään, jos lähdetään seuraavista:

1. Kaikki tehostamistoimet on jo tehty. Tämä ei selvästi pidä paikkaansa: esimerkiksi energiapalveluyhtiö Inescon mukaan teollisuudessa puolet alle kahden vuoden takaisinmaksuajan energiansäästöprojekteista on tekemättä. VTT:n mukaan uusien kerrostalojen energiankulutusta voidaan vähentää 70 % vain 3 % lisäkustannuksilla, jotka siis maksavat itsensä nopeasti takaisin energialaskussa.

2. Jos tehostamista voidaankin tehdä, investointihyödyt valuvat ulkomaille. Ei pidä paikkaansa. WWF:n Virtaa tulevaisuuteen -mallissa nimenomaan esimerkiksi taajuusmuuttajilla ja tehokkaammilla moottoreilla saavutettaisiin jo 7 % päästövähennys nykytilaan verrattuna. Suomessa toimivat ABB ja Vacon ovat maailman johtavia taajuusmuuttaja- ja prosessiautomaatiovalmistajia. Kannattaisikohan meidän siis kuitenkin pistää rahaa suomalaiseen rakentamiseen ja energiapihiin teknologiaan ennemmin kuin ulkomailta tuotavaan kivihiileen, öljyyn ja maakaasuun?

3. Uusiutuvan tuotannon lisääminen ei tuo työpaikkoja. Tämä on räikeässä ristiriidassa mm. Teknologiateollisuuden laskelmien kanssa, joiden mukaan yksin tuulivoimateollisuus voisi tuoda Suomeen 18 000 vientityöpaikkaa ja 1,4 miljardin euron edestä vientiä.

4. Energia ei maksa muualla mitään. Tosiasiassa energian hinta nousee vääjäämättä kaikkialla, koska raaka-aineidenkin hinta kasvaa. Ne, jotka kaupallistavat ensimmäisenä energiapihejä teknologioita ja uusia energialähteitä, kuittaavat myös edelläkävijöiden hyödyt viennissä. Nimenomaan bioenergian (6 miljardia -> 22-32 miljardia), tuulivoiman (7 miljardia -> 25-75 miljardia), ja teollisuusprosessien tehostamisen valituilla aloilla (14 miljardia -> 27 miljardia) maailmanmarkkinoiden on arvioitu kasvavan nykyisistäänkin vuoteen 2020 mennessä huimasti. (Jaakko Pöyry Group). Meidän kilpailukykymme näillä markkinoilla on suuri mahdollisuus, mutta se ei kuitenkaan toteudu itsestään. Tästä kertoo esimerkiksi Sitran tuore raportti, joka kannustaa tekemään Suomesta ympäristöteknologian edelläkävijää mm. käyttämällä moderneja, markkinaehtoisia avaimia avaamaan investointien lukkoja - tai Ernst&Youngin arvio, jonka mukaan USA, Kiina ja Intia ovat erittäin houkuttelevia puhtaan energian investointikohteita, ja Suomi pitää häntää Itävallan kanssa.

5. Investoinnit sijoittuvat ennen muuta energian hinnan, eivät esimerkiksi työvoiman hinnan, osaamistason, teknologisen kehittyneisyyden, läheisten markkinoiden tai muiden tekijöiden mukaan. Suomen pitäisi siis yrittää kisata Kiinan kanssa energian hinnalla - maan, jolla on omat jättimäiset hiilivarannot. Todellisuudessa Suomen kovimmat kilpailijat ovat Euroopan markkinoilla, ja meidän toivomme saada lisää jalansijaa Brasilian tai Kiinan paperimarkkinoilta ovat väistämättä aika heikot. Siksi meidän kannattaa kirittää nykyistä teollisuuttamme pärjäämään eurooppalaisessa kilpailussa, mihin meillä on hyvät edellytykset. Samaan aikaan meidän kannattaa monipuolistaa elinkeinojamme - ympäristöteknologiaan, laadukkaisiin palveluihin, luontomatkailuun, ja tietysti moneen muuhunkin asiaan.

Maailma ei ole enää sellainen, että Suomea voitaisiin rakentaa yhden yksittäisen kansallisen projektin varaan sen enempää kuin ihmisen elämää voidaan rakentaa yhden yksittäisen uraputken varaan. Tarvitaan joustavuutta ja riskien hajauttamista kuten missä tahansa järkevässä investointiportfoliossa - ja myös kykyä levätä ja jakaa työtä, oli kyse yksittäisestä ihmisestä tai koko työmarkkinoista.

Lopuksi: keskustalaiset ministerit ovat keksineet, että Euroopan päästövähennystavoite on jonkinlainen pelinappula, jonka voimme lyödä kehiin, jos neuvottelut eivät muuten etene. En ole pitkään aikaan kuullut mitään näin päätöntä. Siis että voimme uhata Kiinaa sillä, että jos he eivät tee päästöjen kasvun hillitsemiseksi mitään, niin ei mekään sitten tehdä? "Mitäs siihen sanotte? Ni! Lälläs-lää?" Ideana ilmeisesti on, että Keskusta asettaa päästövähennystavoitteet vain omassa vaaliohjelmassaan ("Suomen on tuettava Euroopan unionin tavoitetta kasvihuonekaasujen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä 20 %:lla vuoden 1990 tasosta. Jos unionin ulkopuoliset maat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin, EU:n vähennystavoite voi kasvaa vielä merkittävästi."), mutta ei paljasta pyhiä korttejaan ja arvokkaita neuvottelupelimarkkojaan julkisesti kiinalaisten korviin.

Päästövähennystavoite osoittaa meidän sitoutumistamme. Se on ensimmäinen, välttämätön ehto neuvottelujen etenemiselle. Tarvitsemme myös muita mukaan, mutta ilman jonkun aloitetta emme siihen tavoitteeseen pääse. Tällä hetkellä, kuten ennenkin ilmastopolitiikan historiassa, aloitteen on tultava EU:lta. Jos Suomi torppaa EU:n tavoitteenasettelun, kuten se todella nyt uhkaa tehdä EU:n suunnalta tulevien viestien mukaan, miten ihmeessä vakuutamme Kiinan siitä, että päästöjen vähentäminen on oikeasti olennaista? Millaisen viestin annamme Yhdysvaltojen edistyksellisille osavaltioille ja yrityksille, jotka yrittävät vakuuttaa hallintoa siitä, että päästöjä täytyy vähentää?

Minä väitän, että EU:lla ei ole varaa jarruttaa ilmastoneuvotteluita eikä maailmalla ole varaa miljardien ihmisten vesipulaan, kolmanneksen eliölajeista häviämiseen tai siihen, että maailman kansantuote tippuu useita kymmeniä prosentteja. Sen sijaan Suomella on todellakin varaa luoda työpaikkoja, vientiä, omavaraisuutta, terveyttä ja kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla.

2 comments:

Aija Salo said...

Heikki,
ihailen paneutumistasi! Jaksat piävä toisensa jälkeen kirjoittaa tänne blogiinkin todella seikkaperäisiä ja asiapitoisia kirjoituksia, ja vielä vastata asiallisesti tarkoitushakuisiinkin kommentteihin. Toivottavasti muistat myös levätä tiiviistä kampanjasta huolimatta.
Hyvää lumiukkojen laskiaispäivän iltaa toivottaen,
Aija

Tuukka Simonen said...

Aivan loistava kirjoitus hyvillä lähteillä! Haluaisin nähdä Matti Vanhasen kommentoimassa tätä kirjoitusta. Sitä taitaa olla turha odottaa.